United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta puhu sinäkin tästä pienestä reiästä ja vastaa kysymyksiini.» »Ah, siunattu henki», pappi sanoi haltioissaan ja totellen Nydian kehoitusta, »pelasta minut ja minä myyn vaikka alttarin hopeat palkitakseni ystävällisen tekosi!» »En tahdo kultaasi, tahdon salaisuutesi. Kuulinko oikein? Voitko pelastaa Glaukuksen kuolemanvaarasta?» »Voin minä voin. »Atenalaista syytetään murhasta.
Hyvä oli että minulle ilmaisit salaisuutesi, muuten ei olisi minun ollut aivan helppo asia vapautua nykyisestä. miehestäsi ja auttaa sinua. Jos minä olisin kihlat vastaan ottanut, olisimme molemmat elinajaksemme onnettomiksi tulleet."
JUSSI. No, minä jo arvaan. Sinä kai aijot näyttelijäksi. MAIJU. Hyi, Jussi, kuinka sinä olet ilkeä. HANNA. Siinä oli! Nyt on salaisuutesi ilmi. MAIJU. Että sinä saatat olla, Jussi, niin hirmuisen paha. JUSSI. Minunko syykseni sen panet? Itsehän sinä ilmoitit. MAIJU. Kukaan muu ei olisi hoksannut ELISABETH. Elä rupea hulluttelemaan, hyvä lapsi. Meillä on kylläksi tosissakin.
Nyt aterioimaan, hyvät herrat! sanoi Athos. Neljä ystävystä istuutuivat maahan jalat ristiin, niinkuin turkkilaiset tai räätälit. No, sanoi d'Artagnan, nyt, kun sinulla ei enää ole mitään peljättävää että kukaan kuulisi, toivon minä sinun ilmoittavan meille salaisuutesi. Minä toivon voivani toimittaa teille sekä huvia että kunniaa, hyvät herrat, sanoi Athos.
Hän kosketti samalla luutnantin otsaa sormensa päällä. "Ymmärrättekö, upseeri?" Luutnantti rypisti kulmiansa. "Hyvä, hyvä, olen säilyttävä salaisuutesi, mutta palkinnoksi siitä sinun täytyy antaa minulle suudelma". "Ei ... sitten, kun menet..." "Heti!"
"Jo on aika, että minä ryhdyn työhön, minun täytyy perustaa kuningaskunta, josta lapset saisivat tarpeeksi ruokaa kasvaakseen. Heitäkin täytyy ajatella, jotka tulevaisuudessa syntyvät ja jotka pakoittavat suurentamaan pöytää vuosi vuodelta. Tahdotko tietää, mitä minä ajattelen?" Marianne nosti silmänsä, odotti ja hymyili. "Niin, sano vaan minulle salaisuutesi, jos aika on tullut.
Sinulla on oma salaisuutesi«, sanoi Johannes iloisesti; «ja mikä muu sydänsuru saattaa naisella olla kuin sinä tiedät!« Anna loi kummastellen silmänsä Johannekseen.
Eipä suinkaan, nauroi Soisalo, silloinhan meidän olisikin vaikea päästä langoiksi. Margit on hänen nimensä. Meillä on jo kauan ollut vähän niinkuin vispilänkauppaa keskenämme. Antti oli kuin pilvistä pudonnut. Sepä uutinen vasta! Onneksi olkoon! sai hän vihdoin esille soperretuksi. Oletpa sinä voinut salaisuutesi säilyttää, kun ei edes minulla ole ollut siitä aavistustakaan.
Lato tuolla on sinun salaisuutesi, lato tuolla vähän ylemmällä maalla metsäniemen kainalossa, puoleksi metsän peitossa. Totinen on se ja samalla hupainen, vinosuu ja viisaan näköinen, milloin vähän kallellaan, milloin nokallaan, milloin selkäkenossa. Jotain mietit, lato, jotain hautelet mielessäsi, niinkuin huuhkaja, joka silmät suurina kuuhottaa pökkelönsä päässä.
"Pidä sitten salaisuutesi itse," sanoi herra Vanderstraten vähän suuttuneena. "Tule tänne, ja jos tekee mielesi juonitella vanhaa enoasi vastaan niin tee se Jumalan nimeen." Emmerich heittäytyi vanhuksen avoimeen syliin ja suuteli häntä hellästi. "Ei!" huudahti hän.