United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sydän kuristuu, veljeni, sydän kuristuu ja kolkosta ikävyydestä lakastuu miehen mieli. SIMEONI. Olisko tässä enään muuta keinoa edessämme, kuin maantie, kerjäläisen pitkä ja kova peltosarka? JUHANI. Se olkoon viimeinen pelastuksen tie. Mutta minä hengitän kuin tyhjästä tynnöristä. Eikö enään keksi yhtään ainoata konstia ja koukkua veli Aapon aivo? AAPO. Mitä voimme saattaa matkaan tyhjästä?
ANTON. Pidä nyt leukas siitä tynnöristä, kiiritpä muuton itse pienenä tynnörinä tuolla mullassa. Sinä sammakko! TITUS. Koetetaanpas! Luuletko minun paljaaksi mamman-pojaksi, elätettynä rieskalla ja simpuloilla. ANTON. Pysy pois minusta, minä en tahdo tapella. TITUS. Koetetaanpas! ANTON. Minä en tahdo tapella. TOMMI. Hiljaa, pojat!
Ruskeata, kuohuvaa kaljaa laski akka tynnöristä miehellensä, joka, syötyänsä oikein aika-miehen atrian, tyhjensi melkein koko haarikan. Ja siitä läksivät he molemmat yölliseen lepoon. Mutta kerrottavana on vieläkin eräs toinen kaista tämän emäntäisen luonnosta.
Henkikirjuri puheli jokseenkin ääneensä voudin kanssa, ja kapteeni seisoi punaisena ja palavissaan pihalla vilvoittelemassa. Tohtori tuli hänen luoksensa ja taputti häntä olkapäälle: "Voutipa otti tapin tynnöristä tänään; me joimme vahvasti!" "Oi, jospa nyt vaan olisi piippu! ja saisi laiskotella"... "Onhan sinulla se kädessä, mies!" "Onko? mutta täytetty, näetkö!"
JUHANI. Se jääköön tällä kerralla. Miksi et tehnyt sitä ennen atriaa? Käyppäs, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynnöristä olutta. SIMEONI. Et salli siis laulettavan virrenvärssyä joulu-illan kunnioiksi? JUHANI. Eihän meistä laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan sydämmissämme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri. Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski.
Minä saan niistä ne äänet. Minä annan niiden haastaa niin kauan, etten enää jaksa. Keppihän kalahtaa, kun lyön sillä toista keppiä, toinen keppi toisin kuin toinen. Keppi suuttuu ja lyö minua peukaloon. Minäkin suutun ja lyön takaisin pahaa keppiä. Tynnöristä vastaa toisin, kun siihen puhun, kuin jos siihen kuiskaan. Metsä huutaa: "Hoh!", kun minä huudan: "Hoh!"
Viime mainittu oli alussa mukana, koska oli sama matka, mutta miten olikaan, jatkoi hän matkaansa kotinsa ohi, nähdäkseen tämän omituisen asian lopun. Mutta tähän joukkoon liittyi yhä uusia ja uusia kärrikuntia. Niitä liittyi joka talosta, mistä oli lapsia hävinnyt, ja lisäksi sen talon isäntä, jonka tynnöristä oli hävinneet vanteet. Niin kokoontui lopulta kolmetoista hevosta.
Mitä jaksoin, koetin rukouksen voimalla herra Markusta kohtaan, tartuin hänen polvihinsa, mutta turhaan kaikki. Hän, miekkaansa hioen, pauhasi kuin ukon ilma, kirosi, syljeskeli ja väänteli silmiänsä, uhaten tänä yönä laskea naapurinsa veren kuin tynnöristä kuohuvan oluen. Oi, mikä kiukkuinen kohtalo!