United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tunnenko minä sen herran? ALLI: Tunnet hyvinkin. KERTTU: Onko se insinööri Borg? ALLI: Ei. KERTTU: Tahi maisteri Lumme? ALLI: Ei, et sinä arvaa. KERTTU: Niinpä annan olla arvaamatta. En minä ole utelias. ALLI: Minä kuiskaan sen sinun korvaasi. KERTTU: Kuiskaa! ALLI: Arkkitehti Granskog. KERTTU: Hän! ALLI: Niin. Lankosi. KERTTU: Onko hän palannut ulkomailta? ALLI: On. Jo kuukausi sitten.
Minä vien sinut tuon rakennuksen yksityisovelle. Minä kuiskaan sinulle tunnussanat. Ota ase mukaasi sitä voi tarvita!»
Sulje silmäsi ja minä kuiskaan sen sinun korvaasi: jää tänne aamunkoittoon asti! GRANSKOG: Minulla ei ole tahtoa enää. KERTTU: Niinpä olen minä sinun tahtosi, istu ja iloitse! Tahdotko sinä viiniä? Se on myrkytettyä, mutta mitä se tekee. Rakkaus on myrkyttänyt meidät, miksemme voisi me myrkyttää rakkautta! Huomenna tahi ylihuomenna, kerran me kuolemme kuitenkin.
Mutta annas kun kuiskaan korvaasi, poika, tuo kaikki ei merkitse sen enempää kuin kuutamo veden pinnalla. Valtioviisaudesta valtioviisaudesta kaikki riippuu. Mutta mikäs on valtioviisautta, saatat sanoa? Se on se taito, jonka meidän Ranskan kuningas on keksinyt, se että taistellaan toisten miesten miekoilla ja palkataan sotureita toisten miesten varoilla.
OCTAVIA. Korvaasi sen kuiskaan. ANTONIUS. Sydäntä eipä tahdo kieli kuulla. Ja kielt' ei ohjata voi sydän; noin se Utu joutsenenkin tulvavesill' uipi, Kallistumatta puoleen taikka toiseen. Itkeekö Caesar? AGRIPPA. Otsassa on piirto. ENOBARBUS. Se oisi paha merkki hevosessa, Mut hän on toki mies. AGRIPPA. Kas, Enobarbus, Antonius milt'ei ulvoi, nähdessänsä Caesarin surmattuna; ja hän itki.
Mua suosii hän: se hankettani auttaa. Ihana mies on Cassio annas nähdä! Tydytän kostoni ja paikan sieppaan, Kaks konnantyötä! Miten? Annas olla: Othellon korvaan joskus kuiskaan, ett' on Cassio Desdemonan suosittu; Häll' epäluulon-alainen on muoto Ja käytös naisten viettelijäksi luotu.
Kyllä minun täytyy, koska minä sitä varten tulinkin, että kaikki kertoisin ja minun sitte olisi helpompi. Minä olen ikävöinyt sinua niin kauheasti, enkä minä ymmärrä kuinka minä olen jaksanut tähän saakka elää! Olavi, Olavi, älä katso sillälailla, minä vaan kuiskaan sen hiljaa sinun korvaasi... Minua ovat pahat ajatukset vaivanneet.
Tarkastelen jälleen rinnallani istuvaa pieksujalkaa. Oletteko ylioppilas? kuiskaan hänelle. Kyllä, lääketieteen ylioppilas, vastaa hän. Hänen nimensä on S. ja kotoisin on hän Karjalan kannakselta. Komeasta ulkomuodosta, ruskeasta tukasta ja käytöksen vilkkaudesta ja notkeudesta huomaakin hänet pian puhdasveriseksi karjalaiseksi. Mistä ne teitä syyttävät?
Sitä hän ei tule käsittämään koskaan... Tosin hänen aivonsa ovat terveet, mutta niin syvälle ne eivät jaksa ajatella. Mutta kerran hän sen vielä käsittää! huusi mustalaisnainen, nousten leposohvalta; kerran hän tulee sen tietämään!... Ja sen sanon hänelle minä ... minä itse kuiskaan hänen korvaansa sen kauhean syyn ... ha ha!
Kuten ennen olen sanonut, nousevat portaat neljännestä viidenteen kerrokseen muurin sisätse. Siinä seisoo aina vartia, milloin vangit kulkevat saunaan tai kävelypaikalle. Mutta eräänä päivänä kävelemästä palatessamme ei vartiaa näykään siinä kohti. Silloin ehättää naapurini ihan kintereilleni ja yhtäkkiä kuulen minä takanani kuiskauksen: Oletteko suomalainen? Kyllä, kuiskaan minä vastaan.