United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tuskastuin ja rupesin pelkäämään taloa, johon kuului niin lukemattoman monta lukkoa ja avainta ah, rakas, rauhallinen Dierkhofini, jossa oli vaan yksi portin avain, ja sekin usein jäi yöksikin vääntämättä! "Mielelläni, sydämellisen mielelläni otan pienen neiti von Sassenin siipieni suojaan", lausui vanha neiti Ilsen lopetettua puheensa ja laskettua läkkilippaan paperineen pöydälle.
Useesti, kun ma kompastuin, Niin häpesin ja tuskastuin; Mut kerta sattui onnikin: Mä neidon helmaan horjahdin! Ah, kuinka silloin ihastuin! Peippo pesii puuhun, Sorsa salmen suuhun, Minne pesin neito raukka, Kun on katkottuna kauppa Kanssa Kaarloni? Pesin turpeen alle Kauas korpimaalle, Sinne tuudin turvattoman, Laitan liekun onnettoman Lapsi-laittoni. Kukkaa monta kasvaa kunnahalla.
Minä olin niin heikko ja uupunut, että oikein tuskastuin, kun ajattelin, että tuli vielä kestää kuusi penikulmaa. Minä rohkaisin mieltäni ja sanoin hänelle, etten ollut syönyt mitään koko yönä, ja että, jos hän sallisi minun ostaa jotakin syötäväksi, minä olisin sangen kiitollinen hänelle.
Nähdessäni hänen lempeän vakavana ja moittimattoman arvokkaana kävelevän vieraittensa joukossa, tuskastuin usein sanomattomasti, kun häntä uhkaava salaisuus muistui mieleeni. Voineekohan hän puollustaa itseään sen ilmi tullessa? Niin kului kolme kuukautta. Minä ylpeilin vakavasta kauniista käsialastani, jonka avulla jo olin salaa kirjeenvaihdossa Kristina tätini kanssa.
"No minä, näet sen, tuskastuin tuohon alituiseen kehräämiseen. Työnjohtaja oli huomaavinaan, ett'ei minulla muka ollut mitään erinomaista taipumusta työntekoon, sen hän sanoi isännälle, ja tämäpä neljätoista päivää sitten antoi minulle suurella kohteliaisuudella virkaeron".
Mut miksi voimatonna raukeaa Yritykseni kuin tuo hanke lasna, Kun veljissäni tahdoin toteuttaa Mun tahtoani, muka oikeata, Ja vastahangan kovan kohtasin Niin että neuvotonna tuskastuin Ja julma vimma paisui sisälläni, Remahti itkuhun tai parkunaan Tai salakirousten salamoihin, Kunnekka sydämmeni kiukku uupui Ja mieli häpes omaa katkeruuttaan. Niin päivä kirkastui.
Syövät ja nukkuvat kellonsa komennon mukaan. Tekevät työtä määrätunnit. Tuntien tahtiin ilonsa elävät. Minullakin kello on seinälläni, mutta se riippuu mykistyneenä. Vuosia sitten tahallani jätin sen vetämättä. Sen tapoihin näet tuiki tuskastuin.