United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Simo likisti Topiasta otsaan ja takaraivoon. "Ei ikään olekaan. Ja minä luulin sen jo olevan yhtenä liemenä. Kova se on, mutta järki ja ymmärrys hoi! Mihin olette omin luvin menneet miehen päästä." Topias äimistyi ja Simo rupesi nauramaan. "Herran nimessä! Sano nyt jotain. Vaivaako sinua toiminnan puute, onnen puute, vai oletko antanut virkaeron kaikelle, mitä sanotaan järjeksi?"
Johanna ei vastannut, nosti vaan muhvia kasvojen eteen ja pakeni Topiasta. "Hän oli itkenyt", virkkoi Josu, "eikä hän nähnytkään keitä me olimme." "Itkenyt hän niin oli eikä hän juuri eteensä nähnyt. Minä luulen että Maiju on mennyt edellä kirkkoon ja odottaa siellä meitä." Tuli kylmä talvi; pitkiä pakkasia ja pitkiä pyryjä oli yhtenään.
Topias seurasi Johannan neuvoa eikä ollut tietävinäänkään asiasta, antoi vaan huomionsa vanhettua, mutta ei unhottua. "Poltatko sinä tupakkia?" kysyi hän sitte erään kerran päivällistä syödessään mutta niinkuin sivumennen ja niinkuin ei poika olisi ollut niitä miehiäkään. "Poltan." Josu katsoi rohkeasti Topiasta silmiin. "Minä ostin sinulle säästölaatikon ja panin sen pöydällesi.
"Ehkä toimeen tullaan." Sitte he lähtivät. Lumi rutisi reen anturoiden alla, kulkunen soi länkien umpussa heleästi. Ali-Tuomolan pihalla pysäytti Tapani hevosen; Topias hyppäsi reestä ja lausui: "En viivy kuin pari minuuttia." Pertun tapasi hän tuvassa. "Hyvästi nyt, Perttu!" "Hyvästi vaan!" vastasi tämä, katsoen tylsästi Topiasta. "Mihin sinulla on niin kiire?" "Minä menen Helsinkiin.
"Yksitoista", laski Topias noppain silmiä yhteen ja kääntäen kirjan lehteä, niin että numeroidut suunnikkaat tulivat jälleen näkyville. "Ja sinulla on yhtäsuuret silmät kuin minullakin..." Tapanin kuvanmalliseen lauseesen vastasi Topias arpakirjan sanoilla: "Jos et sitte katso eteesi, niin katso taaksesi." Silloin Tapani nousi ylös, läheni arpavehkeitä ja Topiasta.
Topiaan palatessa kotiin seurasi herra häntä taaskin Kalastajakadulle, aina portin kohdalle asti, tarkasteli kylttiä, tuuliviiriä ja pyörsihe vasta sitte menemään, tyytyväinen hymy huulien sopissa. Uudet olosuhteet eivät saattaneet Topiasta luopumaan Yli-Tuomon tavoista.
Topias käänsi veneen kumoon, tarttui Josua käteen ja lausui lempeästi: "Sano minulle kutka nyt tuolla korkeudessa, tähtien takana iloitsevat kyyneleistäsi, murheestasi." Nousten polvilleen ja katsoen Topiasta silmiin, vastasi Josu: "Jumala ja äiti." Aurinko nousi, rastas viserti aamuvirttä riemumielin. Yön lyhyt valta oli loppunut ja ihana kesäaamu alkanut. "Mennään nyt."
"Ei; ne ovat rappiolta ja tarvitseisivat perinpohjaista korjausta, Kesäisin ajoin siellä on asunut yksi ja toinen, talvisin ei kukaan. Möisin koko tämän rakennuksen, jos saisin jonkinmoisen hinnan." "Ehkä minä ... vaan liian aikaista tuo lienee ajatellakaan." Isäntä naurahti, katsoi hyvän hetken Topiasta. "Surkea totuus on, että tässä ei ole kukaan rikastunut kaupalla.
Vallaton hymy oli hiipimäisillään Helan huulille, vallattomat kuopat olivat muodostumaisillaan poskille, mutta kuin katsoi hän Topiasta silmiin, niin voimat pettivät, sulut murtuivat ja sydän otti väkirynnäköllä omansa. "Sinä paha poika!" sanoi hän puoleksi itkien puoleksi nauraen. "Olethan ikäsi tiennyt ett'ei Helan sormeen kenenkään muun sormus sovikaan."
Illemmällä tuli isäntä ja emäntä tervehtimään Topiasta. He nauroivat ... että Johannakin olisi tullut, mutta Simo on kielitellyt ja mielitellyt. Tuolia ei muka löytyisi neljälle hengelle... "Totta se onkin, kolme tuolia meillä vaan onkin." Topias tarjosi vierailleen kahvia leivän kera. Hiljaisella, vaan ylenpalttisella ilolla kertoi isäntä veljestään.