Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
"Vaan milloin lähdet kotoa pois", puhui Tapani edelleen ja katseensa siirtyi taas multamaiseen vasikkahakaan ja sirkeärunkoiseen petäjikköön, "niin saat hevosen, lehmän, pari lammasta, saat sahratkin, saat vähä joka lajia kädenkäännettävää, ett'et tarvitse paljain sormin alkaa; vaan" Tapani katsoi jälleen Topiasta ja asetti nopat vierekkäin "niinkuin äsken sanoin, niin sinä olet minun veljeni ja sinulla on yhtä suuret silmät kuin minullakin.
Johannan haaveellisissa silmissä oli verraton riemu. Hän tarttui Topiasta paksuun peukaloon kiinni. "Onko hän niin onnellinen? Sano!" "On, on. Onnellinen on sulhasesi." "Huomenna on kihlajaisemme." "Tule sitte, kultanen!" He kävelivät puolittain kiirehtimättä. Topias lupasi kirjoittaa Helalle, että jättää kaupunkiintulonsa tuonnemmaksi, häiksi.
"Puhu nyt", käski hän useinkin Topiasta, "minä kuuntelen..." Topias olikin puhetuulella. Huutokaupasta johtui puheensa ensin mieskohtaisiin asioihin, niinkuin Kauppatoriin, pitkään ja pulskaan taloon ynnä Topiin, joka tulee tänne koulua käymään; mutta pian hän alkoi puhumaan yleensä koko maailmasta ja sen ihmisistä niinkuin aikoisi huutokaupassa nekin ostaa itselleen.
Seuraavina päivinä valmisteltiin Topiasta lähtöön. Martta hääräili punaisen kirstun kanssa, pani siihen vaatteita, pieniä kapineita ynnä kolme samanlaista kirjaa kuin Topias Simonkin pöydällä näki. Topias itse oli pannut rahat alle; arpakirjan hän pani päälle. Tapani toimitti kalukuorman, jossa oli joku tuoli, pöytä ja sänky, ennen lähtöpäivää rautatieasemalle.
Tyttö poistui perähuoneisin. "Käske isä tänne", lausui vaimo hänen peräänsä. Kotvasen kuluttua tuli talonomistaja ja antaen kättä toivotti Topiasta tervetulleeksi. Hän oli lyhyt mies, puheli hilpeästi, mutta matalalla, juohevalla äänellä, pitkät ajat katseli rävähtämättä Topiasta silmiin. "Mennään nyt katsomaan huoneita." Isäntä haki avaimet ja tuli Topiaan kanssa pienempään rakennukseen.
Hän niitä katseli, puhellen ja nauraen itselleen. Pyydettyään hunajata kysyi Topias: "Taidatte olla kauppias Aleksein sukua." "Olen", vastasi nainen naurahtaen. "Tehän se olitte, joka lauloitte: Ja se rakkaus!" "Varmaankin sisar." "Orpana vaan... Ai, ai, ai se rakkaus..." Topiasta kylläännytti kuherteleminen; hän joi hunajan hätään ja meni pois.
Olispa toisin toki, luulen minä, käynyt, jos ei kova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta tätä ehkä äitisi kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa päässä nyt. Rutto sen suutarin niskaan! JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee; vaimonsapa tässä vallitsee ja neuvot antaa, ja totella saa niin suutari kuin poikansa ja minä.
Helka katseli Topiasta kernaammin kuin ketään muuta miestä; aina oli hänellä Topiaan varalle iloinen sana, kaksikin. Yli-Tuomon ja Ali-Tuomon asukkaat eivät olleet vanhemmissakaan miespolvissa riidelleet keskenään enempää kalavesistä kuin raja-aidoista ja syönnösmaistakaan.
Siis, tunnustakaa, Sanokaa, kautta kainouden, miksi Nuo selvät suosinmerkit, miksi käsky Lähetä, hymysyin ja keltasukin, Polukset ristissä, ja irmastella Topiasta ja muuta palkkakansaa? Ja tään kun täytin toivoss' alamaisen, Miks vangitsitte mun ja pimeyteen Mun suljitte, luo lähetitte papin, Näin tehden minust' ivatuimman narrin, Mit' ikänä on nähty? Tunnustakaa!
"Herralta on tämä tullut," sanoivat he, "ja meidän pahain tekoimme tähden on tämä tullut." Ja henkinen yö rupesi vitkalleen valkenemaan kirkkaaksi päiväksi. Tuskan henkien ahdistaissa Johannaa, huusi tämä lastaan ja Topiasta. Kuin he tulivat näkyville vaipui hän katselemiseen ja nukkui.
Päivän Sana
Muut Etsivät