United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja joutsen, joka tuolla tyynellä ulapalla kelluu, on kuin vaahtopallo, sen vuorivirran suvannosta kotoisin; valkoinen tiira, joka ilmassa vaakkuu ja päivän valossa välkkyy, on kuin lumipilven lonka alppien huipuilta irtautunut. Loivana kaarena kiertää järveä sen ranta ja vetää lempeästi puoleensa hellivän silmän. Kauniin teki reunuksen taivas kauneutensa kuvastimen ympärille.
Ensi vuonna näillä ajoin on siinä ehkä taas uusi naisen kuva, kenties ei ole muuta kuin juoksijahevonen, mahdollisesti myöskin kaunis jahtikoira. Voi olla niinkin, ettei ole mitään ja että »Tiira» oli viimeinen rakkauteni.
tiedän minä, että minussa alkaa herätä joitain uusia aikomuksia. Huilaukset olivat tällä kertaa tavallista pitemmät, ja vielä kaupunkiin tultuani olin minä äänessä. Ei sujunut työ asunnossani illalla. Lähdin uudelleen ulos ja menin suoraa päätä Seurahuoneelle. Se oli myytävänä, »Tiira»; niinkuin siitä hämärästi jo muistelin nähneeni ilmoituksen sanomalehdissä.
Osta pois, sanoi sen omistaja, oluenpanija Grönvall. Se on juuri se, jota näyt olleen katsomassa. Minulta se joutaa, kun on poismuutto paikkakunnalta. Jos kerran purjevenheen tahdot, et voi saada mistään sen parempaa kulkijaa ja muutenkin hyvää. Kaikki muutkin herrat olivat samaa mieltä, että »Tiira» oli paras purjevenhe näillä seuduin.
Viekkaat räiskät seurasivat luonnettaan ja pitivät parempana varastaa suurilta, ahneilta merilokeilta silliä, sen sijaan että olisivat ottaneet niitä altaan merestä... Tiira seurasi luonnettaan ja sieppasi keskellä sekamelskaa kalan yhtä keveästi ja näppärästi, kuin jos se olisi ollut häiritsemättömässä, peilikirkkaassa vedessä vaan kaikki syöksyivät raivoisasti ja kiivaasti päistikkaa kilvan mereen sampien, juoksuvalaiden ja kiinniottajain sekaan, jotka korskuivat ja ajoivat, niin että meri kiehui valkeassa vaahdossa.
Järven rannalla, puhtaassa petäjikössä ne vielä nukkuivat talviuntaan mikä kyljellään, mikä kumollaan, mikä tukien varaan nostettuna. Varsinkin eräs niistä oli niin menevän näköinen. Sen nimenä oli »Tiira», ja se näytti siihen laskeutuneena kuin lintu siiviltään liihotellen.
Olkoon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, varpusen varustamista. Kellä ei itsellänä ole suuresti tavarata, siltä ei pidä toisen anoa. Kiekki = lokki t. tiira. On hyvällä montakin nimeä, pahalta katoaa ainoakin. Hyvää kuullaan kiitettävän, kehnosta ei mainita mitänä. On sitä mieltä metsolla, jos metsonkin ampujalla. Ei kenkään ole yksin viisas; löytyy toisiakin.
Missä he vaan kulkivat, kaikkialla tyrskyjä yhdellä puolen! ja luotoja, joilla pitkissä riveissä istui mahtavan näköisinä suuria ruokkia, jotka levittelivät siipiään ja katselivat ulos merelle hekin odottaen sillin enteitä! Tiira valitti ja huusi istuen luodolla, muutamat joutsenet ja kuikat pyyhkäsivät siivillään aaltojen harjoja lentäessään ulos merelle.
Osa siitä on myös ruotsiksi ja saksaksi ilmestynyt ja ansaittua huomiota ulkomailla herättänyt. Hänen muista teoksistaan on pienen kaupungin sanomalehti-elämää käsittelevä novelli Kaarlo Tiira samalla pirteällä kynällä kirjoitettu. Monet niistä ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan klassillisia.
PELLERVO. Väinö on nuori vanhanakin: Rautatammi ei rapistu. SIIRA. Tässä on sarja sulhasia: Itko, Pitko, Tiira, Siira. Reima miehiä jokainen. Kaikilla on meillä naiset: Airi, Mairi, Hemmi, Lemmi, Kaikki Joukolan joelta, Kevätjuhlan kukkasia. Tänne jäätte, eikö totta? AIRI. Totta, jos hyvin pidätte. SIIRA. Ei se suistunut sudelle, Joka suistui sulhaselle. AIRI. Jätä jo, Kirri, musta mieli!