United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tuotti elämäni syksylle pettuleipää katkeramman kadon. Yhtenä aamuna kohtasin hovin yövartian. Hän veti minut syrjään ja kuiskasi ivallisesti korvaani: Pidä huolta tyttärestäsi hän on nyt hovissa! Mitä sillä tarkoitat? kysyin puoleksi huolettomalla äänellä. Siellä on nuoria herroja! lisäsi hän. Niin on, mitä sitten? kysyin. Se taloudenhoitaja, se vaaleaverinen Konni! jatkoi hän salaperäisesti.
Kun olin kerran, typerästi kyllä uneksinut voittavani hänen rakkautensa, ei hänen ystävyytensä, joka sitäpaitse oli, kuten varmaan tiesin, ainoastaan sääliä, ollut mielestäni minkään arvoinen. Vetäysin yksin huoneeseeni ja olin siellä melkein koko iltapäivän. Illan hämärässä menin puutarhaan kävelemään. Päivä oli ollut pilvinen. Lämmin, tyven ilma haiskahti syksylle.
Voi, kuinka ne säikähti silloin tien laidalla laulupuut, voi, kuinka ne kuiskivat silloin sinivuokot ja siskot muut: »Varo syksyä, valkea neiti, ja kummejas kuulekkin!» Ei tyttö se kummeja kuullut, meni syksylle sylihin. Mut saipa ne siskot ja kummit nenän kyynärän pitkän kai, kun helmasta synkeän syksyn kesän nousevan nähdä he sai Kesäpäivät kaunihit, vienot, kuin kukkaset lemmikkein.
"Minä kiitän teitä rehellisyydestänne, jota toden totta en voinut teiltä odottaa! Täyttäkää Cecilia rouvan käsky. Te teette silloin hallitsiattarenne tahdon mukaan, ja minun kuolemani kirjoittaa Ijankaikkinen hänen laskuunsa, eikä teidän. Minä olen, niinkun sanotte, vielä nuori, mutta minä olen elänyt koko ihmis-ijän muutamissa viikoissa. Minä olen kypsynyt Herran syksylle.
Mut kesällä käypi halla, Kaiken toivon vie kukalta, Jää syksylle keltalehdet, Pihlajan hapan hedelmä. Tunnetko tuon kalman löyhkän? Lehdet sen varistessansa Huokuvat, nuo kuolevaiset. Elämän joka kukalla Raihnan siemen on povessa. Tuo koski lopulta yksin, Mahtavin, sotaisin voimin, Riehunalla, pauhinalla Ilmaisee elämän työtä.
Silloin kyllä haudallakävijät muistivat ja kertasivat noita kuvernöörin sanoja. Nyt ne ovat jo unohtuneet. Puuristi Jannen haudalta on hävinnyt, muisto hänestä on hälvennyt, sekaantunut katovuoden uhrien lukemattomaan epämääräiseen joukkoon. Kesä hallitsi voimallisesti aikansa. Ja kun sen tuli jättää sijansa syksylle, notkuivat tähkäpäät raskaan viljan painamina maahan asti.