United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me jätimme vanhan kotimme metsässä monta vuotta takaperin, kun Heinz ja minä olimme varsin pikkuiset; ja se säilyi vaan muistissamme jonkunlaisena Edeninä eli satujen maana, jossa me keskellä luonnon kukkia, viheriäisiä nurmia, laulavia lintuja, ja jokia rakensimme kodin kaikille unelmillemme, emmekä kuitenkaan sydämessämme epäilleet, että uusi kotimme Eislebenissä oli tavallansa juuri yhtä oivallinen.
"Tiedättekö", lausui hän, "että ainoa tunne, joka voipi häiritä ihmetystämme, kun luemme runoa, jossa omat aatteemme lausutaan, on kateus, joka synnyttää sydämessämme ajatuksen: miksi en minäkin voinut lausua samaa?" "Neiti van Arsdel", sanoin minä, "muistatteko Longfellows'in runoa: 'Mä nuolen ilmaan lennätin'?" "En; miten se kuuluu?"
Jos olemmekin liian hätäiset ilmaisemaan ihastustamme, niin se johtuu siitä, että me rakastamme samalla tavalla kuin sodimmekin, suomatta kylmälle aprikoimiselle sijaa sydämessämme, ja että me olemme yhtä nopeat antautumaan kaunottaren vangeiksi kuin voittamaan urhoja.»
Vain se usko on oikea ja saa asua sydämessämme, joka kaiken, koko maailman kansottaa jumalilla.» Ione puhui niinkuin se, joka on vanhan mytologian runollisuuden innoittama. Me voimme tämän vastauksen mukaan arvioida, mikä luja vastarinta kristinuskolla oli voitettavana pakanamailmassa.
Tuota tuntematonta, joka on edessämme, me tunnemme ainoastaan, mikäli se ilmoittautuu meille omassa sydämessämme. Se ei vaikuta ihmislapsiin muulla lailla kuin itse ihmisen kautta.
Ester ajatteli toisin; hän tiesi omasta kokemuksesta, kuinka ihanaa on uuden, todellisen elämän herätessä sydämessämme lähestyä Jumalan sanaa kuin puhdasta pyhäkköä, jonka hiljaisuutta ei hengettömän raamatunlukemisen kaiku ole häiritsemässä, ja hän puolusti innokkaasti sitä, että Sven olisi mukana vain aamurukouksessa ja, jos hän itse niin halusi, seuraisi heitä kirkkoon.
Vähän ajan perästä ojensi Lygia hänelle virkistävää juomaa, ja silloin tarttui hän hetkeksi hänen käteensä ja kysyi: "Oletko siis sinäkin antanut minulle anteeksi?" "Olemme kristittyjä. Me emme saa kantaa vihaa sydämessämme." "Lygia," huudahti nuorukainen taasen "olkoon jumalasi kuka hyvänsä, niin uhraan hänelle hekatombin siksi, että hän on sinun jumalasi."
Kun Herra huomaa, että joku synnin siemen sydämessämme alkaa elpyä, kun hän näkee, että meillä esimerkiksi on joku kehittynyt vaarallinen luonteenomaisuus, josta itsekylläisyyden sokaisemina emme tarpeeksi välitä, vaan annamme sen vapaasti itää ja työntää vesoja sinne tänne, jotta se alkaa ilmetä sanoissamme, käytöksessämme, jopa teoissammekin, silloin ryhtyy Hän ankarampaan rangaistustapaansa.
Siksi kaikki, jotka eivät Kristusta tunne, kuolevat kadotettuina, sillä se, mikä on ijäisesti pysyvää, ei ole heissä vielä syntynyt, he kuolevat tomun lapsina, kuolevat lihassa 'mikä lihassa syntynyt on, on liha'... Ja minä olin niin lähellä kuolemaa, olin mennä tuon suuren pimeyden läpi silloin, kun ijäisyysolento minussa vielä nukkui ... ihmekö siis, että kauhistuin ijäisyyttä, kun ensi kerran siihen katsahdin... Nyt tiedän myös, miksi uudestisyntyminen on rakkauden syntyminen sydämessämme: kun tuntee ijäisyysolennon omassa itsessään, alkaa rakastaa lähimmäistään... Minä ... kuinka minä ... vihasin Bengtiä, sillä minä ymmärsin vain sitä, mikä on lihasta ... nyt tiedän, että hänen henkensä on ijäinen ... sitä rakastan, sen tahdon rakkaudella ja rukouksella saada hänessä esiin..."
Tuhat kertaa helpommin saamme teiltä suurinta imartelua ja tulisinta ihailemista, kuin te meiltä saatte ainoatakaan edullista ajatusta tahi vähintäkään hyväksyvää arvostelua sydämessämme, vaikka me olemme niin kohteliaita, että me säälistä pidämme nämät meidän ajatuksemme teidän erinomaisesta keskinkertaisuudestanne salassa.