United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ollut hänestä Helsingissä eläjäksi. Tuli sitten taas kevät, ja tuntui siltä kuin pikku-velikin olisi hiukan alkanut elpyä eloon. Eräänä päivänä hän oli lähtenyt kotoa aikaisin aamulla, kierrellyt Alppilan seudut, ja minne lie sitten mennytkään, sillä häntä ei kuulunut kotiin aamiaiselle eikä vielä päivällisellekään.
Jakobsson'in tulon kautta keskeytynyt keskustelu oli tuskin ehtinyt elpyä, kun huoneessa olijat kuulivat vaunujen äänen, jotka näyttivät pysähtyvän portille. Tämä seikka veti heidän huomion puoleensa, jo sen kautta, että aivan harvoin kukaan ajoneuvoilla kulki ahdasta poikkikatua, jonka varrella Aake Berg'in huoneus sijaitsi. Sitä paitsi käyttivät ainoastaan ylhäisimmät talvella vaunuja.
Vasta hämärtäessä alkoivat he elpyä ja vähitellen savukkeitansa sytytellen kerääntyä verannalle. Vähitellen alkoi sananvaihto, punousi ajatus ajatuksesta, kehittyi jotakin määrättyä suuntaa kohden ja vihdoin jätti jälkeensä kuin kokonaisen rakennuksen. Kuinka he saattoivat innostua puheistansa! Se oli kuin sisällistä tarvetta heille.
»Niin, äiti, se oli elpyä, mutta sitä katkerampaa oli pettymys. Toverini ja minä, meidän piti lähteä ulos elämään Suomen ja suurten aatteiden palvelukseen. Meidän piti yhtenä miehenä, käsikädessä astua totuuden puolesta taistelemaan. Mutta miten kävi? Me astuimme eri teitä kukin oman onnensa hyväksi pyrkimään ja ponnistelemaan.
Sitä paitsi oli asia sovitettu sisältörikkaisiin ja sulavasti sujuviin lauseisiin, että raikkaan lukijan suusta kuului se aivan runolta. Ja ensimmäiset lauseet veivät jo tuomarin huomion puoleensa, että tunsi itsessään hienoa kateutta, kun kirjuri sai sen lukea, ettei hän itse sitä lukenut. Ei päässyt pitkälle, ennenkun tuomarin silmät kävivät loistaviksi ja kasvot alkoivat elpyä.
Minun täytyy vielä paljon, paljon totisemmin ryhtyä siihen tehtävääni, että olisin Gabrielin rinnalla; voi kuinka äärettömästi minä tahtoisin palvella ihmisiä myöskin näillä oman ruumiini voimilla, niinkuin Gabriel. Ne ovat kuihtuneet minulla, kun en ole käyttänyt. Mutta kuka tietää, ehkä ne vielä voisivat elpyä, jos rupeisin harjoittamaan.
Siitä hetkestä saakka vaari alkoi elpyä. Syötyä Hinkki kertoi vaarille vähäsen. Hän oli seilaillut kaikki maailman meret, käynyt kaikki kaupungit, ollut jossain Afrikan sodassa, ja tiesi nyt jutella melkein yhtä paljon kuin vaari Siperian matkoiltaan. Hinkki kyseli myös vaarilta semmoista mitä ei ennen ollut ymmärtänytkään kysellä.
Oman itsekkäisyytensä orja se on, ei muuta.» Hänen äänensä värähteli katkerana. »Mutta, Erkki, sinä et aina ole ajatellut näin. Muistatko miten elämänhaluinen ja innostunut olit viime aikoina koulussa? Ujo ja arka olit kun ensin tulit toverien joukkoon, ja kauan pysyit erilläsi heistä, mutta sitte aloit ymmärtää heitä. Nuoruuden ilo oli elpyä rinnassasi ja »
Parin vuoden kuluttua alkoi äiti silminnähtävästi elpyä. Nuorten riennot ja uuden ajan aatteet tempaisivat hänet mukaansa sitä myöten ja siinä muodossa kuin Oskar ja Astrid niitä hänelle välittivät. Eero huokasi raskaasti. Tällainen oli äidin kehitys ollut, ainakin mikäli hän oli voinut sitä seurata. Se oli ollut kuin kartalta katseltavissa, niin selvää. Mutta isä, mitä hän tiesi isästä?
Kun Herra huomaa, että joku synnin siemen sydämessämme alkaa elpyä, kun hän näkee, että meillä esimerkiksi on joku kehittynyt vaarallinen luonteenomaisuus, josta itsekylläisyyden sokaisemina emme tarpeeksi välitä, vaan annamme sen vapaasti itää ja työntää vesoja sinne tänne, jotta se alkaa ilmetä sanoissamme, käytöksessämme, jopa teoissammekin, silloin ryhtyy Hän ankarampaan rangaistustapaansa.