United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kantaessani ja hänen vuoteensa ääressä seistessäni ei minua olisi mikään mahti maailmassa saanut uskotelluksi, ettei hän olisi ollut mitä suurimmassa hengenvaarassa. Tapasin itseni aivan itsetiedottomasti kiittämästä taivasta siitä, että hän oli kuin ihmeen kautta pelastunut.
Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä. TUOMAS. Herrat ovat narreja. TIMO. Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat.
Siihen pysähdyin minä hetkiseksi katseellani ahmien tuota idylliä, joka muistutti paljon erästä vanhaa, kellastunutta hollantilaista vaskipiirrosta, joka minun huoneeni seinällä riippui. Tähän asti aavistamaton tunne valtasi minut kokonaan seistessäni siinä samalla kertaa ujona ja hämilläni ja tuntiessani jonkinlaista epämääräistä halua. Mutta yhtäkkiä rohkaisin minä itseni, heilautin toisen jalkani reippaasti aidan yli ja olin juuri hyppäämäisilläni alas aitauksen sisäpuolelle kun Maijaliisa samalla minut huomasi ja kiljahti räikeätä murretta puhuen: »Taivastentekijä!
"En!" lausui hän äkkiä "mutta minä sanon teille, mitä ajattelin siellä seistessani... Kopeata, kaunista neitoa kaukana Norjassa, jota en koskaan sitten ole saanut ajatuksistani! ja minä ajattelin niin häntä, että rukoilin vaan Häntä, joka oli luonut minut, saattamaan minut entiselleni, sillä hän, joka seisoi siellä ruotelirattaan vieressä, oli sekä susi että miehentappaja! ... ei kiusaamaan minua kuoliaaksi, vaan antamaan minun saada neito kaikkine niine lapsineen kuin hänellä vaan on!" lisäsi hän ahneesti ja katsahti viereiseen huoneesen päin.
Vaan siinä seistessäni oven edessä näin jotain, joka sai minut vielä enemmän hämilleni. Olen jo sanonut, että maja oli aivan luhistumaisillaan. Seinät olivat niin hatarat, että joka paikasta kiilui valo sisältä, ja ovessa saranain puolella oli suuri rako, josta näin seisontapaikaltani majan perälle saakka, jossa nuotio paloi.
En sua pahoin pitäne: sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni, sivullani seistessäni, vieressä venyessäni. "Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet, lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä? "Ellös olko milläkänä!
"Niin ei voi ajatella, Rejer!... Minun seistessani ja pyytäessäni näin hänen edestään... Olenhan minä pojan äiti!" hän sanoi tämän värähtelevällä äänellä. "Niin, ja minä hänen isänsä!" hän mitteli kiivailla askelilla huoneen lattiaa. Saaran kulmakarvat rypistyivät. Itsevaltainen kihara hänen tuuheasta tukastaan oli vierähtänyt hänen otsalleen; ei voinut kieltää, ett'ei matamissa ollut tenhoa!
Varroinpas hetken vielä, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyssä töröittävien juurien välistä toiselle puolelle, ja siellähän makasi ihan hengettömänä karhu, kaadettu kanto sylissä, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin minä, seistessäni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt päältäni pois.
FOKAS. Mitä näet? KONRAD. Kaksihan teille tietä vaellettavaksi tarjotaan. FOKAS. Kaksi tietä. Kerro minulle tarkasti kunkin tien sekä edut että vastukset. KONRAD. Mutta vaiti! Täältä otan minä itselleni ainoastaan alushirret, alkurankaleen, jonka sitten aaverikas sieluni täyttää, seistessäni hetken sokeana. Mutta vaiti nyt! Enkö olisi ennustanut oikein? Hei, poika!
Lukupuikko tahi sellaisen puutteessa kohennusrauta pantiin käteeni ja sillä piti minun tehdä kunniaa ja tuollaisessa asussa seista nurkassa puoli- tahi neljännestunti kaikkien pilkkana ja kummana; ja tapahtuipa usein, että tuli vieraitakin sisään minun nurkassa seistessäni.