United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumala sinun päätöstäsi siunatkoon, Kustaa. Pane vaan päätöksesi heti toimeen, sillä ei kaikki kypsy, jota kauan keitetään ja parempi pyy pivossa kuin kaksi kuusessa. Kyllä nyt hikoillaan. Ellen erehdy, tulee Liisa paraikaa puutarhasta. Oivallista! hän tulee kuin käsketty. Siis, Kustaa, asiaan käsiksi; kosi nyt heti! KUSTAA. Nytkö heti?
Pieniksipä ne on tainneet minun korkoni supistuakin. Maksoi paljon se linna. Pankki se on paras rahalinna. Minä, jos olisin sinun sijassasi, rupeisin pankinjohtajaksi. Kuule, etköhän sinäkin vielä muuta päätöstäsi? Rupea sinä! Jos vain olisin nuorempi mies. Olisi lysti räiskiä toisen rahoilla... Mutta hyvä se on asianajajankin ammatti! Ei siinäkään oma nahka usein liemessä ole.
Ei sen vuoksi, että Wrengle kenties nuuskii sinut ilmi, vaan sinä itse nuuskit joka päivä päätöstäsi epäluulo mielessä. Ethän sinä ole munkki, ainakaan trappilainen. Nuori mies, 16-27 vuoden vaiheilla, vaikka olisi ihan suomalainen, ei ole kuukausmääriä yksin. Vaan hän on madonnan suojeluksessa. Sanokaamme: Neitsyen kohdalla. No hyvä! Runoile, maalaa, uneksi ja usko, että elämä ympärilläsi taukoo.
Minä kuulin käskysi suurella surulla, vaan en voinut muuttaa päätöstäsi. Mentyäsi pois ja jätettyäsi minut yksin, vaivuin syviin ja synkkiin mietteisiin, mutta juuri silloin tuntui, kuin olisi sisällinen ääni huutanut minulle: 'Täytä sinä, mitä hän laiminlyö! Armas mies, salaman tapaisesti valasivat ne sanat sydämeni.
Miten sitte? miten sitte? etkö sinäkin silloin tulisi?" "En", vastasi Roosa vakavasti; "en sittekään, sillä minä tietäisin, että sinä rakkaudesta minuun tekemää päätöstäsi kohta et katuisi, sillä siksi olet sinä liian jalomielinen, vaan että sinä kohta tuntisit itsesi sangen, sangen onnettomaksi; ja miten voisin minä silloin olla onnellinen!
Heti kun se on tullut valmiiksi, olen minä aikonut sinne tarjoutua. OLAVI: Ja peittää huntuun kultaiset suortuvasi? Oletko tarkoin miettinyt, mitä aiot tehdä, Elina? Kenties vielä kerran kadut päätöstäsi? ELINA: En. Minulla ei ole mitään iloa elämästä. Eikä kukaan kaipaa minua. Minä olen niin tarpeeton kaikkialla. OLAVI: Isäsi tarvitsee sinua kuitenkin, Elina?
Siitä, että minä vain olen kurja kuolevainen. Siitä, että sinä olet kuolematon ja että sinun juhlasi ovat jumalten pitkiä pitoja, jotka eivät pääty milloinkaan. Mutta minulla seuraa aina suru iloa ja kärsimys nautintoa. Taikka päinvastoin ilo surua ja nautinto kärsimystä! Se mahtaa olla ihanaa. Siitä ihanuudesta olen juuri luopumaisillani. Ja olet siksi surullinen? Sinä kadut päätöstäsi? En.