United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä toivon teille liiaksi hyvää, Juhl!" pitkitti hän itkusilmin "tämän tarjouksen tekemisestä ... ja myös kauniista hopeavitjoista ... jättääkseni sanomatta ja varottamatta teitä, sillä hän tarttuu heti suututtuaan puukkoon... Niin että te itse voitte ymmärtää, ett'ei meidän kahden välillä voi mitään avioliittoa syntyä ... ei!" ja hän pisti tätä sanoessaan varovasti hopeavitjat taskuunsa.
"Mitä olen sanonut", jatkoi sir Kenneth, käsivarret ristissä ja silmä pelkäämätönnä, "sen puollustaisin, jos käteni olisivat vapaat, hevosen seljästä ja jalkaisin koko mailmaa vastaani enkä pitäisi vähimmin ylistettävänä tekona elämässäni saada kelvollisella kalvallani sitä todistaa pariakymmentä tuommoista sirppiä ja neulaa vastaan". Tässä hän viittasi emiirin käyrään sapeliin ja pieneen puukkoon.
JOHANNES. Pelkäätkö, että meille syntyisi riitaa ja kenties tappeluakin? ANNA LIISA. Pelkään. Pelkään sitäkin. JOHANNES. Ja luulet varmaan, että minä siinä tapauksessa joutuisin alakynteen? ANNA' LIISA. Saattaisi käydä niinkin. Mikko on väkevä, tarttuisi ehkä puukkoon. JOHANNES. Mikko ei ole väkevämpi kuin minäkään, vaikka hän minua haukkui poikanulikaksi. No, no. Ei suuret sanat suuta halkaise.
Hän oli pitkä ja leveähartioinen, notkea ja nopea. Lakki hänellä oli kiharatukkaisessa päässään, selkänsä oli suora, hän heilutti käsivarsiansa sinne tänne astuessansa, välistä tarttuen puukkoon, joka oli hänen vyöllänsä.
Se poltti sydäntäsi, sinä jännitit suoniasi niin paljon kuin jaksoit, koettaen yhä uudestaan, mutta mustalainen piti puoltansa. Silloin voimasi uupuivat. Veri vyöri tulivirtana suonissasi, et hallinnut itseäsi enää, sinä tartuit puukkoon ja se oli tehty.
Kun sanottu aika oli kulunut, kajahti holvitetussa kappelissa kimeä vihellys, sellainen kuin se jolla metsästäjä kutsuu havukkaansa takaisin. Se oli paikalle jotenki sopimaton ääni ja kehotti sir Kennethiä olemaan varuillansa. Hän hypähti pystöön kumarruksistansa ja tarttui kädellänsä puukkoon.
Viha löi mua, päähän paisuin, puukkoon tartuin kiihkoin raisuin, puoleks lensi tupest' tuo, käsin jähmein kahvaa kourin ja ma äänsin: Pashan luo! Tuska tuima suumme sulkee, kuolinhetket raskaat kulkee, kirpos puukko jalkais luo; sydänvertamme se sentään damasceeni-säilä juo. Kumpaankin se iski varmaan! kuulin, kuinka povest' armaan verkkaan tihkui haavan vuo!