United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEAR. Soi, myrsky! Poskes halkaise! Soi! Riehu! Purskutkaa, tuulispäät ja rankkasateet, Siks että uppoo tornit viirillensä! Te rikkivalkeat, kuin aatos nopsat, Leimauksen enteet, joka tammet pirstaa, Kärventäkää mun lumipääni! Sinä, Maan-järkyttäjä pauanne, lyö lattuun Maailman paksu kohtu; luonnon muotit Sä särje, hukkaa kerrassaan kaikk' idut, Joist' ihminen, tuo kiittämätön, syntyy!
KERTTU: Mieluummin vahinkona loukossa vaaninet? INKO: Pääsen pihallekin. KERTTU: Ei kynnys käyden kulune. KERTTU: Vara on vierasta varten, kun mielin kielin tullet. INKO: Näet kumpaisetkin, kun ryöstän tyttäresi! SINIKKA: Inko! KERTTU: Eivät suuret sanat suuta halkaise. LALLI: Ka, ka, suotta hyvän miehen suututat. Ei tarvis tästä toralla erota. KERTTU: Olisit sinä rauhan rakentanut!
JOHANNES. Pelkäätkö, että meille syntyisi riitaa ja kenties tappeluakin? ANNA LIISA. Pelkään. Pelkään sitäkin. JOHANNES. Ja luulet varmaan, että minä siinä tapauksessa joutuisin alakynteen? ANNA' LIISA. Saattaisi käydä niinkin. Mikko on väkevä, tarttuisi ehkä puukkoon. JOHANNES. Mikko ei ole väkevämpi kuin minäkään, vaikka hän minua haukkui poikanulikaksi. No, no. Ei suuret sanat suuta halkaise.
"No, siitä ei sovi kerskailla", sanoi Arne ja raapi tukkaansa, "suuria sanoja hänellä on, sillä suuret sanat eivät suuta halkaise, suuret taskut hänellä myös on housuissaan, mutta ne ovat tyhjät, Renki saa kauan palvella ennenkuin häneltä mitään liikenee ja köyhän miehen ruoka on pian syöty". "Hrr rr rr ", sanoi rukki.
Antin rahat pois?! Ei suuri sana suuta halkaise!» kertoi yhä Jukke ja lähti pois Hannan luota. »No, elä nyt suutu, kuulehan vielä, minulla on sanomista!» kielteli Hanna, mutta Jukke vaan tulisesti säihkyvin silmin äsähti: »Minä en kuule semmoisia hommia. Sen saat kerralla uskoa, että minä en kuule semmoisia hommia.
Osaatteko puhaltaa säkkipilliä?» »Minä puhallan kuin Macrimmon», vastasi Robin. »Eiväthän ne suuret sanat suuta halkaise», tuumi Alan. »Olen minä ennen tehnyt suuremmistakin sanoista pieniä», vastasi Robin, »ja parempienkin vastustajien kanssa kilpaillessa.» »Helppohan on nyt koettaa», lopetti Alan.
"Ojalan Tommi eli aina riuskasti, ja suurilla sanoilla hän kerskasi markoistaan, samoin kuin hän Petterillekin lupasi kultaa ja hopeata jok'ainoasta tiedosta, minkä hän Anna Heikkisestä toi siihen aikaan, kun tänä vielä oli kotonaan. Mutta ei suuret sanat suuta halkaise eikä lupaus taloa hävitä.
Ei tarvitse tämän miehen almuja rukoilla. OLLI. Ei suuret sanat suuta halkaise OLLI. Mitä sinä taas siinä vehkeilet, Eero? EERO. Aukaisepa hiukan suutasi vielä, että saan nähdä. OLLI. Suutani? Mitäs siitä tahdot? EERO. Katsoisinpahan vaan, onko sinulla kuinka terävä hammas tuolla kielen kantimessa, koska sanasi tulevat niin pistäviksi.
Se nyt valehteli tosissaan: siunaili poissa olevaa eukkoaan, kun se ei muka ollut hänelle Iivanan asiasta sanaakaan puhunut. Eh sinä, eukko kanalja!... Eh tuo hylky ... eukko tää minun ... kun ei sanaa halkaise! oli hän olevinansa.
Tästä kammarista perheineni pois... Puhu toki koirille sellaista ja muista, että minä en ole sinun ruotilaisesi, että sinä työnnät mihin soppeen tahdot. Tästä kammarista pois! Suuret sanat eivät suuta halkaise... En lähde kuin polttamalla tästä kammarista, koska se niiksi tulee, että sinä käskemällä aiot pakottaa siirtymään, sen saat uskoa tällä sanalla.»