United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä kyllä nyt saattaisin valehdella", jatkoi Anni, "ja tällä hetkellä luvata teille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta sitä en te'e; ennen annan vaikka itseni pirstata, ennen kun poikkeen askeltakaan oikeasta. Kaikki, mitä sanonut olen, on ollut totta, ja sekin on totta, että olen sanani myrkyttänyt". "Vai niin? Vai on kaikki ollut totta?" kiljasi Lents kalman muotoisena.
Alussa sanottiin minua ankaraksi, nyt myönnetään, että olen oikeutta harrastavainen. Jos minä kerta poikkeen järestöstä tunteen tahi suosion takia, niin saatan koko järestöni epäjärjestykseen. Joka päivä minua kiusataan anomuksilla. Lord Twostars taitava valtiomies pyytää minua antamaan erään talon vuokramiehelle, sentähden, että tämä on mainio äänienkerääjä ja aina on äänestänyt puolueen hyväksi.
Se oli tämä jota hän tahtoi ja hänen täytyi välttää köyhyyden ja tarpeen pakkonuttua ei hän tahtonut kantaa, ja kun aina, jollei ylenkatseesta, kuitenkin puheesta ja armottomuudesta tulee se kirjaus, jota kansa panee onnettomuuden pukuun, sen takia hän kauhistui; sillä hän näki ympärillänsä ihmisiä, jotka eivät omanneet näitä murheita, eivätkä olleet poikkeen sysättyjä, ja kuitenkaan nämät ihmiset eivät olleet likimainkaan niin hyviä, niin valistuneita eivätkä niin arvossa pidettäviä kuin hänen isänsä.
ENOBARBUS. Mutta eipä kaunista naista ole, jolla olisi rehelliset kasvot. MENAS. Oikein osattu: he ovat sydämmen varkaita. ENOBARBUS. Me tulimme tänne taistelemaan kanssanne. MENAS. Minä puolestani olen pahoillani, että siitä tuli juomingit. Pompejus nauraa tänään poikkeen onnensa. ENOBARBUS. Jos sen tekee, niin, totta tosiaan, hän ei saa sitä itkemälläkään takaisin.
Me kasvoimme kuin siskot vierekkäin, Ohdakkeen juuri ruusun juurta kiersi; Mä ruusulle soin suojan lehvistään, Se taivaaltain taas poikkeen pilvet siirsi, Ja ruusulle kun impi muiskun toi, Kun nuorukainen katseen iski sille, Iloita ohdakekin karkee voi Ne soivat muiskun senkin pistimille. Oi kulta=aika!
"No, tämmöisessä tilaisuudessa minä mielelläni säännöistä poikkeen, Horation tavalla: "Ma hurja tahdon olla kuin Edonit; Suloista mun on riemuella Ystävän tultua armahimman." Kaikki kolme olivat ennen pitkää huoneessa ja istuivat kukin sohvassaan, viiniä edessä. Cineas kyseli ystävältänsä kaikenlaisia.
Kyllin siitä, vaunut vaunujen perästä pysähtyivät ja jättivät matkustavaisensa, herra herran jälkeen saapui ja antoi palvelian etehiseen ripustaa päällysvaateensa ja asettaa kalossit poikkeen, ja pian vilisi tehtaan-isännän kartano vieraista sanan tavallisessa ja talolle kunniaa tuottavassa merkityksessä; se on, oli varsin vieraita, ei ystäviä eikä tuttuja tuossa yksinkertaisessa, jokapäiväisessä merkityksessä.
»Nuori olen», vastasi Menteith, »vaan tarpeeksi vanha kuitenkin, osatakseni erottaa oikean väärästä, uskollisuuden kapinallisuudesta; ja mitä aikaisemmin oikealle tielle poikkeen, sitä kauemmin ja sitä paremmalla menestyksellä minulla on toivo sitä kulkea.»