United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pietari ei voinut puhua, niin hengästynyt hän oli. Hän tarttui Korneliaa käsiin ja puristi niitä, jotta hän oli vähällä huutaa, ja syleili vaimoaan yhä uudestaan. Sitten hän alkoi astua kiihkeästi edestakaisin nakaten hattunsa tuolille, takkinsa toiselle ja riisui kalossit jalastaan keskellä huonetta. »Hyvä Jumala, sitä mellakkaa!»
Jaakon puku oli seuraava: jaloissaan vanhat kalossit, harmajat sarkahousut, joissa oli paikka paikassa kiinni, takkia hänellä ei ollut, vaan sen sijassa oli sininen pohjavaatepusero, jossa toista hihaa ei ollut kuin kyynärpäätä myöten, toista kyllä pituudeltaan enemmän, vaan ainevaraltaan lie ollut yhtä verran, sillä suuria reikiä ja palkeenkieliä oli se täynnänsä; päässä oli koppahattu, jonka päälaessa oli suuri aukko, mistä hiustupsu pörrötti kuin mikähän töyhtö.
Jos isäntä asian unohtaa, Vauvau j. n. e. Niin Pukki kalossit esille saa, Vauvauedi j. n. e. Kuus' lautasta lihaa hän syö tosiaan, Mutt' seitsemäs ei ole paikallaan! Hän kyökissä kauhua aikaan saa, Kun syö, mitä löytää ja haluaa. Jos kesteissä herkut paikalt' on pois, Niin Pukkia siit' ehkä syyttää vois. On taistelu Pukille mieluisaa, Hänet kissa silmäpuoleksi saa.
Tule sinäkin, Maunu Jaakko, meidän pitää mennä katsomaan, se on minun kallis, uusi emäsikani, joka tuotiin Northumberlannista. Jaakko, vie sana myös voudille ja vanhalle Vapulle, heidän pitää tulla mukaan. Muutamia porsaita täytyy toimittaa pois, muuten emä syöpi ne suuhunsa. Koko talo läksi liikkeelle. Vapaaherra heitti ylleen lyhyen turkin ja pisti jalkaansa suuret kalossit.
Jos hän tahtoi saada kalossit jalkaansa, ei koskaan ollut ketään palvelijaa lähitienoilla apuun tulemaan, ja jospa romantillinen Larsson siellä olikin, niin hän ei sitä tehnyt millään ehdolla, olipa hän niinkin viisas, että aina heti katosi, milloin luuli hänen häntä tarvitsevan.
Kyllin siitä, vaunut vaunujen perästä pysähtyivät ja jättivät matkustavaisensa, herra herran jälkeen saapui ja antoi palvelian etehiseen ripustaa päällysvaateensa ja asettaa kalossit poikkeen, ja pian vilisi tehtaan-isännän kartano vieraista sanan tavallisessa ja talolle kunniaa tuottavassa merkityksessä; se on, oli varsin vieraita, ei ystäviä eikä tuttuja tuossa yksinkertaisessa, jokapäiväisessä merkityksessä.
Täysikorkeat, puolikorkeat ja naisten matalat kalossit muuten elävät hyvin rauhallisesti keskenänsä eteisessä, vaikka heidän omistajansa sisähuoneissa saattavat olla hyvinkin riitaisia. Naisvapautuksen aate on kalossimaailmassa täydellisesti toteutunut. Miesten kalossit eivät ensinkään halveksi eivätkä sorra naisten kalosseja, vaan elävät mitä suloisimmassa sopusoinnussa.
Suuri oli sentähden Kertun hämmästys, kun keskikaupungilla vallitsikin täysi ja pimeä tyhjyys. Siellä täällä kulki katuja myöten jotain henkilöitä rivissä, mutta sivilipuvussa, kalossit jaloissa, kuulumattomasti astellen. Niinkuin jokin näkymätön leijona olisi äkkiä tukahuttanut tassunsa alle koko kaupungin, sanoen: hiljaa nulikat!
"Kas niin, veli, ei mitään kursauksia' Ota takki tänne ja ripusta hänen päällensä; tässä ovat kalossit; hattu tänne; kas niin?" "Enkö minä voi päästä?" "Et, herraseni, et siinä tilassa. Sinä joka olet kaikkina päivinäsi juonut ainoastaan vettä, voisit joutua siihen ajatukseen että menisit virtaan ja joisit unhotuksen sen laineista."
Jahah, hän sanoi huomatessaan Jaanan. Missä minun turkkini on? Jaana auttoi turkin hänen päällensä. Mutta hänestä tuntui kuin ei toinen enää ollenkaan muistaisi häntä ja hänen asiaansa. Vanha herra pani kalossit jalkaansa. Jaana katsoi hänen hommiaan levottomasti. Tehän lupasitte puhua rouvalle, hän sanoi. Mitä niin? kysyi vanha herra hajamielisesti. Että minä pääsisin pois täältä.