United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me kasvoimme kuin siskot vierekkäin, Ohdakkeen juuri ruusun juurta kiersi; Mä ruusulle soin suojan lehvistään, Se taivaaltain taas poikkeen pilvet siirsi, Ja ruusulle kun impi muiskun toi, Kun nuorukainen katseen iski sille, Iloita ohdakekin karkee voi Ne soivat muiskun senkin pistimille. Oi kulta=aika!
Ja net minä nyt tahdon teille ilmoittaa.» »Katsoissani maantiluksia, joita me kasvoimme hiessä viljelemme, ei ilman Herran Jumalan siunaukseta, kävi minun usein sydämmelleni, että työ meillen tekee niin paljon vaivaa; ja minun kävi usein sydämmelleni, ett'ei ole kaikki vielä niin hyvin viljelty, eikä sentähden anna niinpaljon, kuin pitäisi.
"Meitä oli kolme veljestä, vaan ei ainoatakaan sisarta. Meidän isämme oli ylpeä siitä, että me niin kauniisti kasvoimme, mutta siihen aikaan ei lapsia hyväilty niin, kuin tähän aikaan, ja parempi se olikin, sillä se teki mietteliääksi, ja yksi ainoa sana, oli se sitte hyvä tai paha, vaikutti enemmän kuin sata nyt.
Me kasvoimme yhdessä näinkö me eroamme? Et ole kuollut nukut vain! Herää, herää!» Hänen läpitunkevan äänensä sävy liikutti katselijat sääliin, ja he puhkesivat vihlovaan valitukseen. Se pelästytti, toinnutti Ionen; hän katsahti nopeasti ja tyrmistyneenä ympärilleen, ikäänkuin olisi vasta nyt huomannut muitakin olevan mukana. »Ah!» hän huoahti, »me emme olekaan yksin!»
Näin me siis kasvoimme ja vaurastuimme yhdessä, lapset, koirat, linnut, kukat ja kaikki tyyni; ja vaikka vaimoni usein emännyyden innossa, johon parhaimmatkin naiset joskus lankeavat, vakuutti, että me näissä oloissa emme koskaan voi vieraita vastaanottaa, lohdutin häntä aina kääntämällä hänen huomionsa siihen vierasvirtaan, joka tulvaili vierashuoneeseemme, ja josta päättäen ihmiset kovin mielellään kävivät luonamme.
HOOKON. Te olisitte voinut olla minulle hyvä kasvatussisar niinä vuosina, jolloin yhdessä kasvoimme. MARGARETA. Mutta niin ei käynyt. Siinäkös olet; anna tänne! Vähän jälkeen tulee Skule jaarli sisään, sitten Dagfinn Bonde. Herra jaarli, tiedättekö mitä kirjoitan? Hän tulee lähetettäväksi itäkulmalle Borgasysseliin, jossa hän saa asua kaikessa kuninkaallisessa kunniassa.
Ja me kasvoimme omissa silmissämme suuriksi sankareiksi, olimme kuin seisovinamme Ateenan torilla ja heitimme huolettomalla liikkeellä olemattoman toogan hartioillemme, lähtien ylennetyin mielin palaamaan takaisin kaupunkiin. En muista, kuinka kauan kesti tätä hurmausta ja milloin kynät haaveitten siivistä alkoivat karista.
"Pirstaleiksiko meni?" "Ei pienaakaan enää nähty. Sinne meni pursi ja miehet!..." Kamalalta kuului tämä jutelma, kerrottuna majakkamieben yksitoikkoisella äänellä. Kuinka olisi meidän käynyt, jos olisimme samana yönä olleet ulapalla?... Vaasan marssi. Miss' aukee laaja Pohjanmaa, veet merten, virtain vaahtoaa, me siellä maassa hallojen niin kasvoimme kuin kuuset sen!
"Sen ohessa me tahdomme vahvasti uskoa ja aina mielessämme pitää, että mitä kärsimme, kärsimme Jumalan vuoksi ja mitä teemme, teemme hänen nimensä kunniaksi. Kiittäkää häntä, sillä hän on siunannut ahkeruutemme. Alkumme oli yhtä pieni kuin evankeliumin. Mutta nopeasti kasvoimme kuin puu raikkaan puron äyräällä. "Peläten ja vapisten kokoonnuimme alussa täällä. Vaara oli suuri, toivo vähäinen.
Jos olisit muistanut enemmän itseäsi ja vähemmän minua, kun kasvoimme yhdessä täällä, luulen, ettei varomaton mielikuvitukseni koskaan olisi kääntynyt pois sinusta.