United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Pelkäättekö, että meidän naapurimme katsoisi sitä vääräksi?" Jessie työnsi alahuulensa ylös halveksivalla tavalla ja sanoi. "Minä en paljon välitä siitä, mitä muut ihmiset sanovat, mutta eikö se ole väärin tehty?" "Ei ensinkään. Sallikaa minun rauhoittaa teitä.
Soturit katselivat toisiansa epäillen ja hämillänsä, sillä vaaran eriskummaisuus arvelutti tällä kertaa heitä, jotka muutoin eivät peljänneet mitään. "Mitä nyt, heittiöt", kuningas jatkoi, "oletteko niin hienosuisia, vain pelkäättekö kuolemaa, koska noin vitkastelette?"
Taistella venäläisiä vastaan, kävi kyllä päinsä, mutta meillä oli taisteleminen myöskin nälkää ja vilua vastaan. Eräs upsieri valitti siitä, ett'ei saanut ollenkaan mitään tietoja Ruotsista. Kuningas kuuli sen ja sanoi: "Pelkäättekö, että olette niin kaukana kotoanne? Jos olette uljas sotamies, niin vien minä teidät niin kauvas, että tuskin kolmeen vuoteen voitte saada mitään tietoja Ruotsista."
EEVA. Kuulkaa, kapteeni, osaatteko panna kolme luutaa yhteen varteen? ONNEN HERRA. En, en minä osaa. Voiko niitä niin monta panna yhteen varteen? Olisipa hauska nähdä, miten se käy. EEVA. No, kapteeni on luuta. ONNEN HERRA. Minäkö luuta? EEVA. Paremman puutteessa, ja minä olen toinen. Istukaa tuohon kaivon kannelle. ONNEN HERRA. Mitä Elviira meinaa? EEVA. Pelkäättekö kaivoa? Merikapteeni!
Myöskin miehistö vastusti melkein yli-inhimillisellä levolla ja vakavuudella raivoavan joukon ensimmäisen hyökkäyksen. Safeni näytti kämmeniään ja kysyi rauhallisesti ja lempeästi: "Mitä tämä merkitsee, ystävä kullat? Pelkäättekö te tyhjiä käsiä ja hymyileviä ihmisiä. jommoisia me olemme?
Hän kiiruhti pois silmänräpäyksessä ja minä istahdin laattialle ja otin vaimoa kädestä. Se oli kuin luurangon, ja vaikka hän värisi vilusta oli se polttava kuin tuli. "Minun täytyy kuolla", kuiskasi hän sortuneella äänellä, ja peljästynyt katse silmissään. "Pelkäättekö kuolla?" kysyin. "Pelkäänkö!" huudahti hän melkein kiljaisten, "minua vaivaa kuoleman tuska. Kuoleman pelko minut tappaakin."
Tämä mies saapui pian rantasillalle kapteenin luo. "Pelkäättekö auringon panemaa Englannissa marraskuussa, Tom, koska teillä on etelämainen hattu päässä?" kysyi kapteeni, katsellen Tom'in hattua. "Hyvä on aina olla varallansa, sir," vastasi Tom. "Varallansa!" toisti kapteeni, nauraen. "Tällä vanhalla hatulla voisitte suojella itseänne päivän panemasta jäävuorien keskellä, mutta ei muualla.
En tiedä, mutta siltä minusta ainakin tuntui, kun ensi kerran teidät näin ... te olitte silloin niin kauhean totinen. Samaa luulin minäkin teistä. Minä melkein pelkäsin teitä. Pelkäättekö vieläkin? Pelkään minä vähän vielä nytkin... Mutta mistä syystä?
"Ajakaa varovasti, neitiseni," sanoi maisteri säikähdyksissä, "täss' on pahoja kiviä," Vastaukseksi helähti heleä nauru. "Pelkäättekö?" kysäsi Anni, veitikkamaisesti katsoen vieressään istuvan Adoniin, jolla oli työ ja tuska, pidellessään pyssyä, oravaa ja hattuansa. "Kiire ajaminen on parhaimpia huvituksiani. Hips!" Ja kivet iskivät tulta. Lauri herra oli kuin puolipyörryksissä.
»Tekö nauroitte?» huudahti Holma tarttuen Esteriä käsistä. »Pelkäättekö?» kysyi Esteri yhä nauraen, vaan samassa tyrmistyi naurunsa kaikua, joka kuului kaukaa pimeydestä. Oliko se hän, vai joku toinen, joka oli nauranut? Miten oli hän voinut sillä tavoin nauraa keskellä tätä mustaa synkkyyttä!