United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Köyhimmät ja miehiä saamattomimmat taas alkoivat tuntea yhä suurempaa epäröimistä toisiansa kohtaan siitä kuka taas ehkä ensitilaisuudessa olisi ensimäisenä kavaltamassa. Mutta kaikille yhteisenä pelkona ja kauhuna ilmeni heti että Ananiasson tulisi nyt saamaan paljon töitä, kooten samalla taskuunsa hyvät voitot.
Paljon kokousi kyläläisiä katsomaan tuota petoa, joka niin monta vuotta oli kaikkein kauhuna ja pelkona ollut tuolla lampeinkorvessa, ja oli tuhonnut niin monta heidän kotieläimistään.
Ne olivat ainaisena pelkona ja painajaisena koko ihanan kesän. Sen kuluessa löytyi niitä useampia. Niitä oli ajautunut maihin ennen ja ajautui yhä. Syysmyrskyjen aikana ja keväällä jäiden lähtiessä niitä oli räjähdellyt vähän väliä. Meri ärjähtää, mustat karit iskevät tulta, kaukana maissa särkyvät ikkunat, kallioissa tapaamme siellä täällä merkkejä niiden puremista.
Anna Liisa sai houkutella pitkän aikaa, sillä hän ajatteli hautajaisvierasten kovin kummeksivan, jos ainoa talon vävy on poikessa. Pelkona taisi Aatulla olla Malisen uhkailut, mutta tämä oli turhaa luuloa, sillä olihan torumiseen muitakin tilaisuuksia, jos hautajaiset vietti rauhassa ja sovinnossa.
Oli tosin takavuosina kuultu merirosvouksista valitettavan sielläkin, mutta moiset valitukset olivat harvinaisia, ja merenkulkijoiden ainoana pelkona, varsinkin heidän purjehtiessaan itärannikkoa pitkin, olivat rannikkojen asukkaat, jotka usein öisin virittivät rantakallioille tulia ja koettivat viekoitella purjehtijoita perikatoon.
Kaikkein noiden hywien ominaisuuksien ohessa, oli hänellä oikkujakin, sillä hän oli oikein aika wiiripää. Hän ei pelännyt mitään waaraa ja wanhempien alin=omaisena pelkona oli, että tyttö jonakin kertana taittaisi niskansa.
Virkki jo pienoistaan kurotellen loistava Hektor. Poikapa kirkaisten vyösorjan hoitajaneidon rintaan painautui, isän tuimaa hahmoa säikkyin, pelkona välkkyvä näät oli vaski ja jouhinen töyhtö, julmana jonk' alas hulmuavan kypäriltä hän keksi. Tuot' ihan naurahtaa isän täytyi, myös emon armaan.
"Minä tunnen Narseksen", sanoi tämä tullen totiseksi ja miettiväiseksi. "Sanasi ovat, ikävä kyllä, totta, Hildungin poika, aivan totta. "Sellaista on jo usein minunkin mielessäni väikkynyt, mutta epäselvänä ja himmeänä, pikemmin epämääräisenä pelkona kuin ajatuksena.
Vaan kovin pelkona mull' on, ettei kärpäset vain jo Menoition aaluvan aimon haavoja kärkkyilis sill' aikaa, vammoja vasken, toukkia siittäis, ruumist' ei vain turmelis aivan sill' elon surma jo vei ja se maaksi jo niin mätäneisi." Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Lapseni huolissaan tuost' älköön mielesi olko!