United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä iltapäiväll' ihanalla Suvisunnuntaina tyytyvänä Tuomo koivukannon juurell' istuu, Nysä suussa, katsoin härkiänsä, Koska ilo telmeisenä liikkuu Kylän tantereilla. Siellä keinu Ylös heilahtelee räikynällä Taivaan luhtihin ja visakiekko Lentelevi tomuavalla tiellä.
Korvatakseni edes hiukan laiminlyöntiäni alan nyt sitä perusteellisemmin lukea tätä niin omituisissa oloissa ja niin odottamatta käsiini joutunutta kirjaa. Ja totisesti, nautinpa kelpo tavalla siitä klassillisesta tavasta, millä hän kuvailee noita elämän peruskysymyksistä jaarittelevia savolaisia, joiden ikenissä riippuu piipun nysä ja aivoissa pötköttää laiska ajatuksen katkelma...
Ovatpa muutamat tutkijat arvelleet, ettei tässäkään puhuta mistään kuvasta, vaan että sanoja "Athenen helmaan, polvien päälle" on käsitettävä kuvaannollisena lausepartena. II 877; hänen suvustaan ks. VI 145 ja seur. Nȳsa, tarunomainen vuoriseutu, jossa Dionysos muka vietti lapsuutensa.
Juhani, hampaissa ryöhäävä nysä, kiirehti nyt Aapon luokse, asteli kiivaasti ja roihkaten, ilmoittamaan veljellensä kamalaa tapausta ja kyselemään neuvoa käytettäväksi Simeonia kohtaan. Hänen omasta mielestään olisi pieni, kohtuullinen löylytys, annettu salaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa omien veljesten kädestä, ja sitten kiivasta manausta Jumalan nimessä, ollut miehelle parasta.
Useinpa, koska taasen akka riehui ja mekasti, läksi ukko metsään, nysä hampaissa ja kirveskynä kainalossa, läksi etsiskelemään kalupuita, kenkätuohia ja pahkaleita. Kernaasti viipyi hän niillä retkillänsä, etsien, katsellen ja arvellen.
Siinä istuu, nysän toisen lataa, Karkullansa tulta lyö, ja taasen Savun sinisiä kierroksia Ympärillensä hän hellittelee, Katselevi myhäilevin huulin Alas kohden härkähempujansa. Alhossapa kosteassa härjät, Ojan äyrähällä miesi viipyy, Nysä hampahissa, joka vihdoin, Pohjaan poltettuna, savun kieltää.
Ei hän ole tuolla eikä täällä; Kohden härkiänsä astelee hän Härkähakaan jyrkkärintehiseen Kosken kaatuvilla partahilla. Sinne vakavana käyskelee hän, Nysä taskussa ja tulusmaaru; Korkeana kesäjuhlan taivas, Pilvetönnä, hänen päällään päilyy. Pianpa hän kohtaa kumppaninsa; »Luikinsa» ja »Poikansa» hän kohtaa Veräjällä, nurmell' lakealla.
»Hm ... puh ... kuulehan, Jakob,» sanoi hän jääden seisomaan nysä puoleksi koholla kädessä ja katsellen ystäväänsä... »Minun täytyy sanoa, mitä minä ajattelen, näetkö, Jakob minusta tuntuu aika omituiselta, että annat koko perheesi istua tuolla tietämättömänä kuin taivaan linnut siitä, että sinulla on tällä haavaa rahahuolia. Jakob; joka istui sohvassa, rykäisi tahdottomasti.
"Miksikäs ei, näin vaan", sanoi seppä ja kiikutteli tuota ankaraa visapiippuansa niin keveästi hampaissaan, ikäänkuin se olisi ollut vaan pieni nysä. Tupakkakukkaro oli samaa maata kuin piippukin. Se oli ainakin kapanvetoinen nahkasäkki, joka riippui aina nauhoistaan hänen vasemmalla lonkallaan.