United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin silloin eukon luo läheten tuli teikkari, ratsumies; tuo katseen viskasi röyhkeisen, sekä suutakin soittaa ties. "Ei hätää!" huusi hän, "viinaa hoi! Tää poika se kustantaa. Hei, kuulen kulta kuinka se soi! Ja veikkoja niitäpä saa!" Mut Lotta se tiuskasi vimmoissaan: "Sun tunnen jo ennestäin. Olit pantuna äitiäs suojaamaan, mut missä sun tänään näin?"
Minä olisin tahtonut, hän sanoi, että siinä siika suolataan, jossa se on kasvanutkin, viekööt sitten mihin hyvänsä. Liisa koetteli pitää tuomelaisten puolta ja sanoi: Eihän se niille sovellu täällä vihkiminen, kun ne ovat pyytäneet morsiantytöiksi herrasmampselia. Niitäpä ei olisi tarvinnut pyytääkään, sanoi Reeta. Ei ne nekään tule näitä talonpoikaisia tahtomaan.
Heidän venheensä n.s. kanot olivat tasapohjaisia pystysuorilla syrjillä ja erisuuruiset aina sen mukaan käytettiinkö niitä sotaa, kalastusta tai muita matkustuksia varten. Sota-alukset olivat suurimmat ja niitäpä käytettiin parittain s.o. kaksi purtta liitettiin toisihinsa vahvasti sivuilta. Pienempiä venheitä soudettiin ainoastaan, mutta suurempiin oli laitettu purjeitakin.
Me osasimme kaikenlaisia lauluja laulaa, hyviä ja kauniitakin, mutta niitäpä emme paljon muualla laulaneet kuin yksin kulkiessamme ja herrastaloissa. Mutta rivoja ja ruokottomia, niitä laulettiin kylissä ja kartanoissa ja niistä sitä enimmäkseen elettiin.
Tarkoitatko sinä noita naisia, noita... Niitäpä niitä. Sinähän olet jo päästä pilalla, torui Liisa. Enkä ole pilalla. Oletpahan! Rakastaa kai sinun miehesi sinua yhtä hyvin kuin muutkin. Mistäpä minä tietänen, miten ne muut rakastavat, mutta oman kohtani tiedän. Sinä ehkä toivoisit, sanoi Liisa, että Petun pitäisi aina olla aivan yhtä notkea kuin silloin sulhaisaikana.
Taas mitä Nisyros, Krapathos, Kasos urhoja kasvoi, Kos, koti ruhtinas Eurypylon, ja Kalydnai-saaret, niitäpä Feidippos sekä Antifos johtivat, poiat Thessalos-valtiahan, joka Herakleen oli poika; kolminkymmenin nää kera seurasi kaarevin keuloin.
"Ja montakos vuotta siihen enää meneekään." "Ei, Hermanni kulta, ei se poika-Matti sitte enää sisarestasi huoli, vaan ottaa ennen jonkun Ylätalon tytöistä", väitti Manda, "Niitäpä sitä olen minäkin meinannut odotella, ja niillä onkin talo joka tytöllä", sanoi Matti. Kääntyen rovastiin jatkoi hän vielä: "ei tästä Mantasta muutenkaan ole minulle, kun tämä on niin huusava."
Eikös niitä sanota ... mitenkä niitä ... elikkä mitä koketteja ne on ... niitäpä niitä kameelidaameja! Se oli tavallinen ompelijatar ... muistele vain vähän omia ylioppilasaikojasi! Mitäs niistä vanhoista nuoruuden hullutuksista ... menisit sinäkin naimisiin, se se on kuitenkin kaikista parasta, kun on oma eukko. Siltäkö tuntuu? Ei se siitään elämä somene, avioelämästä.
Leena aikoi lähteä Helsinkiin poikansa kanssa, sillä hän toivoi siellä parhaiten saavansa työtä. Mutta jättäkäämme nyt Leena ja hänen pieni matkakumppaninsa ja katsokaamme, miten Manni patruuna Palmun kartanossa oleskelee. Ensin kyllä hänen oli ikävä, mutta kartanossa oli paljon katseltavaa. Siellä oli joukko hevosia, ja niitäpä Mannin oli hupaista katsella.
Vihollinen oli heiltä kodin ja tavaran vienyt; kosto viholliselle oli siis heidän oikeutensa. Isänmaa oli henkensä heitossa; niitäpä enää heidän oma henkensä maksoi. Näin syntyivät Suomalaiset "Sissit", nuo urhoolliset ja sukkelat, useinkin kostossansa julmat retkeilijät, jotka eivät antaneet tsaarin rauhallisesti levähtää pääkaupunkinsakaan lähistöllä.