United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin Luukkonen rohkea lausui: "Nyt teille mä tarjoan, Te korpien väijyvät sissit, Urotyön niin loistavan". "Teit' ajohon otuksen kutsun Niin uljahan, voimakkaan, Ett'ei sen vertaista nähty Ole saloilla Suomenmaan." "Sen otuksen pyytää mä tahdon; Mua siinä te auttakaa! Kuningas siit' teitä kiittää Ja Ruotsin ja Suomen maa."
Tämä vaara kuitenkin jälleen poistui, ja seuraavana vuonna Suomen sotaväki näytti voitolle tulevan. Armfelt eteni Parikkalaan, jossa löi Venäläiset parissa tappeluissa. Nieroht pää-armeijan kanssa alkoi Viipuria ahdistaa, ja Suomalaiset sissit tunkeutuivat Nevajoelle asti. Vaan armeija jo nieli ja kulutti kaikki mies-voimat Savostakin.
Luukkonen näki heti, ettei tässä ollut aikaa siekailla ja laukaisi yhden niistä pistooleista, jotka hän oli kätkenyt takkinsa alle, portilla seisovaa henkivartijaa kohti. Tämän merkin kuultuaan hyökkäsivät kaikki sissit esiin, nostaen kovaäänisen sotahuutonsa "Kaarle-kuningas!" ja tunkeutuivat kartanon pihalle.
Sepät maaseudulla takoivat vahvoja vartaita ja pitkiä peitsiä, farmari-vaimot antoivat parahimmat tinavatinsa kuuliksi valettaviksi, ja sillä tavoin varustettuina iskivät nuo reippaat sissit kiinni jokaiseen englantilaiseen parvikuntaan, joka vain uskalsi ulkopuolelle pääjoukkoansa. Tämän kautta oli Cornwallisin armeijan yhteys muun maailman kanssa alituisesti häirittynä.
Mut Långström, iloinen veikko, Hän huudahti nauraen: "Mä leikissä myös olen myötä, Mut sitä te muistakaat: Nuo otukset suuret ne potkii, Ja koivet on voimakkaat." Jo nukkui levossa Tsaari, Mut äkkiä heräjää, Kun ulkona huudot kaikuu Ja asehet helähtää. Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa yön Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verityön.
Tempasin silloin nopeasti puukkoni, jota sissit eivät olleet huomanneet minulta riistää, ja vapautin silmänräpäyksessä jalkani. Tie kulki onneksi epätasaista vaaran rinnettä alaspäin, joten reki kolisi ja heittelehti puolelta toiselle. Tämän ynnä pimeän takia eivät vartijamme voineet huomata minun puuhiani. Vielä pari silmänräpäystä ja Pekkakin oli vapaana siteistään.
Pitäisipä, arveli hän, koettaa vielä tänä yönä yllättää heidät, sillä he odottavat varhain aamulla melkoista jalkaväen joukkoa avukseen ja aikovat epäilemättä silloin käydä hätyyttämään linnaa. Sissit olivat heti valmiit. Ravistaen itsestään iltaunensa suloisen raukeuden he kavahtivat ylös hevosiaan satuloimaan ratsastaakseen uudelleen ulos pimeään yöhön. Semmoista oli heidän elämänsä.
"Ei suinkaan; kestäähän nälkävuosina tehty rajarauha vielä kaksi vuotta, eivätkä he sitä tohdi rikkoa", sanoi vanhus epäilevästi päätänsä ravistellen. "Ihan varmaan kulkevat sissit tänne, ja punahattuja on puoleksi seassa," vakuutti Leena. "Silloin on koko valtakunnan rauha rikottu", mutisi ukko Perttu, "mutta oletko niitä oikein omin silmin nähnyt?" "Näinhän minä jälilleenkin.
Yrjö vastasi: "Näin kerran ihmeellisen unen se oli pari viikkoa sen jälkeen kuin ne meillä kävivät, ne sissit". "No, minkälaista unta?" "Enhän minä sitä ole kellenkään viitsinyt puhua". "Puhukaa nyt sentään!" "Olkoon niin, et suinkaan sinä vanhan korpikratarin unia raitilla roinaa? "Johan nyt". "Niin: se oli aamupuolella yötä, vähää ennen päiväntuloa.
Kaikki olivat kohtalonsa alle alistuneet, kaikki paitsi kivekkäät. He uhmasivat ja tekivät maan valloittajille kaikkea vahinkoa mitä voivat. Voittajat vimmastuivat uudestaan, ja kun kivekkäät jo olivat poistuneet, kostettiin syyttömille vaimoille ja lapsille miesten teot. Siten tulivat sissit maan kovimmaksi kiroukseksi, ja tuskallista sanoa mutta pahimpina heistä mainittiin Löfvingiä ja Anteroa.