United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina vaan seurasi Eliasta, lausuen: setä! setä hoi! Mummokin pääsi jalkeille ja läksi naapuriin. Mieskin rupesi kulkemaan seinää pitkin. Vaimo vaan yhä venyi, mutta sekin kolmantena päivänä tuli tuntoonsa ja pyysi ruokaa. Noh, arveli Elias, enpä suinkaan aikonut näin äijä aikoa hukata; nyt minä lähden.
"Se on semmoista, että herra ties mitä syöttävät ja miten ne hoitavat; kuolihan siitä samasta huoneesta se mummokin!" puhui mamseli. "Epäileekö Eveliina lääkäreitä?" kysyi herra. "Mikä tässä maailmassa tietää keneenkään luottaa", vastasi mamseli. "Hyvähän se oli, että pääsi kitumasta", tuumi herra. "Niin, mutta sielu!" sanoi mamseli, päätään kallistellen. "Kyllä hän autuaaksi tuli", sanoi Elsa.
Aiwan oikein, siinähän lamppu seisoi kiwen nurkalla, heikosti walaisten himmeällä punertawalla walollaan ankaran pyryn piirittämää mummon tawaralaatikkoa. Kai se oli warowaisuuden wuoksi, kun laatikko oli nyt peitetty wahawaatteella. Siinä seisoi mummokin yhtä uskollisesti kuin ennenkin.
Kulloin muistan niin siistin, mutta nyt olen unhottanut. Hyvästi herrasväki!" sanoi ukko. Mummokin erkani kotiinsa, ja maisterin herrasväki alkoivat verkalleen astumaan kaupunkiin käsin. Matti seisoi kalliolla, katsellen kauvan menijöiden jälkeen. Eräs velvollisuus. Kun menijät olivat kadonneet ja Matti yksikseen jäänyt, tirkisteli hän ukon tölliä kauvan aikaa ja pistäytyi mummon pihaan.
Haudankaivaja istui tuolille pöydän päässä, joten tuli istumaan tytärtänsä vastapäätä. Elsa alkoi penkillä istuessaan syödä evästänsä; pian rupesi mummokin noudattamaan Elsan esimerkkiä. "Tuo maitoa vieraille, Miina", sanoi haudankaivaja. Tytär meni kohta ulos. Vähän päästä tuli hän takaisin, tuoden maitoa valkoisella puutuopilla. Puolipäivän aurinko paahtoi sisään mökin akkunasta.
"Unhotin vielä sanoa teille, että mummollani on oma vähäinen, puinen huoneus kolmella ikkunalla ja yhtä vanha kuin mummokin, siinä on ullakkokamarikin. Tähän muutti muudan vuokralainen..." "Kenties isällinen henkilö?" huomautin minä. "Tietystikin", vastasi Nastjenka "ja hän ymmärsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, hän sai tuskin kielensä liikkeesen.
Hyvästi mummokin!" sanoi Elsa, aikoen lähteä. "Hyvästi Elsa!" sanoi mummo. "Mutta olisit viipynyt vähän aikaa minunkin sänkyni vieressä!" "Kyllä mielellänikin viipyisin, vaan kun olen toisen palvelija niin täytyy kotiin kiiruhtaa." "Minäkin olen uskovaisia maan mummoja. Meidän henkemme tuntuu ilman riitaa soveltuvan yhteen. Mene vaan lapsi askareihisi ja pidä päälle alkamaasi!"
Soittoon kiintyi vähitellen heidän ajatuksensakin niin, etteivät muistaneet heitä katsoakaan. Vihdoin lakkasi soitto ja joukko hajousi. Mummokin läksi liikkeelle Elsan kera, mutta tuota herraa morsiamineen ei enään näkynyt missään. Kellot alkoivat tornissa soida ja ihmisiä kutsua iltajumalanpalvelukseen. "Lähdetään kirkkoon", sanoi Elsa. "Lähdetään vaan", sanoi mummo, alkaen astua Elsan perässä.
"Vai velkaa ja vielä kasvuista muutamasta päivästä, kaikkea mummo vielä kysyykin", vastasi Elsa. Rouva oli kuullut mummon äänen ruokasaliin, ja astui siis sen johdosta kyökkiin. "Ka, mummokin on täällä", sanoi hän. "Mitkä rahat tuossa pöydällä ovat?" kysyi rouva, nähtyänsä Elsan rahat. "Ne ovat minun, mummo maksoi jo lainan takaisin", vastasi Elsa puolestaan.
"Mummokin siellä näkyi jo olewan kauppahommissaan", sanoi hän huoneeseen tultuansa. "Sehän on tietty asia, että siinä hän on aina", sanoi Mielonen. "Mutta näin warhain jo." "Wastako sinä sen nyt huomasit?" "Wähän minä ennenkin ... mutta kummalta minusta tuntuu", sanoi Makkonen ja siihen se keskustelu jäi.