United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten lähetti vuokralainen ehtimiseen toisia, jopa Puschkin'in teoksetkin, niin etten vihdoin voinut tulla ilman kirjoja toimeen, enkä enään toivonut naimistani kiinalaiselle prinssille. "Sellainen oli asiain tila, kun minä kerran sattumalta portaissa kohtasin vuokralaisemme. Mummo oli minut lähettänyt jotakin hakemaan.
He itse tai heidän pirpanansa irtolaisia, juuri noita patterijätkiä, rautatiesällejä tai mustien ruukkien työmiehiä, jotka nyt hyökkäsivät omaa isänmaatansa vastaan. Ja hänelläkin, Muttisella, oli tähän kaikkeen syytä: hänellä oli tilalla vuokralainen, jolle ... jolle hän ei antanut sitä maata.
Mietin ja tuumin, vihdoin tulin päätökseen. Huomenna aikoi vuokralainen matkustaa pois ja minä päätin, mummon mentyä nukkumaan, saattaa vielä tänä ehtoona kaikki ratkaisuun. Niin tapahtuikin. Minä sidoin yhteen kimppuun kaikki, mitä tarvitsin, vaatteita ja kaluja, ja tällä kimpulla kädessäni menin, en juuri elävänä enkä kuolleenakaan, vuokralaisemme luokse ullakkokamariin.
Tällä kertaa ei ollut mummo lähettänyt minua, minä olin omasta päästä lähtenyt hakemaan jotakin. Kello oli kolmen vaiheella ja tähän aikaan palasi vuokralainen aina kotiin. "'Hyvää päivää', sanoi hän. "'Hyvää päivää', vastasin minä. "'Mutta eikö teille tule pitkäksi', kysyi hän, 'istua kaiket päivät mummon vieressä?
Hän oli vähäinen, vanha mies, kuiva, mykkä, sokea, niin ettei hän vihdoin voinut elääkkään. Ja niin hän kuolikin. Sitten löysin jälleen uuden vuokralaisen, sillä ilman vuokralaista emme voineet elää. Se oli paitsi mummoni eläkettä melkein ainoa tulolähteemme. Uusi vuokralainen oli nyt sattumalta nuori mies näöltään.
Ja hän pyysi lopuksi Mathieun saapumaan huomenna, ei ennen kello kuutta, sillä hän tahtoi oppia tuntemaan Alexandren, hän tahtoi nähdä, miten keskustelut päättyvät ja mitä Constance häneltä vaatii. Yö ja seuraava päivä olivat hänelle hyvin vaikeat. Portinvartijatar kertoi myöhemmin, että neljännessä kerroksessa asuva vuokralainen oli kuullut Morangen koko yön kävelevän edestakaisin.
Meillä on ollut eräs vuokralainen, vanha vapaasukuinen nainen, mutta hän on matkustanut pois ja mummo, sen tiedän minä, tahtoo ottaa nuoren miehen. Minä kysyin häneltä, miksi nuorta miestä? Siihen vastasi hän: 'Se on parempi, minä tulen jo vanhaksi. Mutta älä ajattele, Nastjenka, että minä tahdon naittaa sinut. Minä, nähkääs, sanoin, että hän sitä juuri tavoitti." "Voi, Nastjenka!"
No, vuokralainen oli kehno, ei sitä maata hoitaisikaan, enempää kuin nuo entiset tiloiltaan jätkiksi joutuneet; myisi muille. Mutta kaikki ne nyt maata tahtoivat ... ja eikö heillä ollut oikeus kokeilla? Kukapa sen tiesi. Sekaisinhan tässä pää ihan meni... Kuusi Muttisen takana humahtaa. Hän kohottaa hangessa päätänsä. Mitä, mitä se kohisi?
Minä varoitan sinua, pienokainen, ettet katselisi häntä liian paljon! Voi! Millainen aika! Tulee uusi vuokralainen ja vielä miellyttävän näköinenkin! Niin ei ollut meidän aikanamme. "Mummo eli aina menneisyydessä. Hän oli silloin nuorempi, aurinko paistoi lämpimämmin eikä luumut käyneet niin pian happamiksi. Silloin oli kaikki minun aikanani!
"Unhotin vielä sanoa teille, että mummollani on oma vähäinen, puinen huoneus kolmella ikkunalla ja yhtä vanha kuin mummokin, siinä on ullakkokamarikin. Tähän muutti muudan vuokralainen..." "Kenties isällinen henkilö?" huomautin minä. "Tietystikin", vastasi Nastjenka "ja hän ymmärsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, hän sai tuskin kielensä liikkeesen.