United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuollainen yksinäisyys tuntui sitäkin vaikeammalta, kun oli tiettävissä semmoinen, joka olisi toveriksi kelvannut ja jota jolloin kulloin sai nähdä, vaan niin, häntä ei saanutkaan muuta kuin nähdä. Ikävä yksinäisyys ja hauska toveri, molemmat taistelivat Aatamin mielessä, vaan kotona hän ei kohdannut muuta kuin yksinäisyyden.
Mutta usein tapahtuu, että kun viranomaiset jolloin kulloin eivät ole tehtävistään selvillä mikä sattuu tavallisesti juuri silloin, kun heidän apuaan kipeimmin kaivattaisiin keksii kansa itse jonkin keinon itsensä auttamiseksi. Se kyllä miettii muutamia päiviä, joskus viikkojakin, mutta lopulta ratkaisee se pulmansa omalla tehokkaalla tavallaan. Ja niin se teki nytkin.
Kun Agnes kirjoitti ja kertoi turvallisesta kotiintulostaan, olin minä yhtä onneton, kuin milloin näin hänen lähtevän pois. Kulloin hyvänsä rupesin ajattelemaan, tuli tämä aine kohta eteeni, ja koko levottomuuteni kävi heti kahta suuremmaksi. Tuskin mikään yö kului ilman että näin unta siitä. Se muuttui yhdeksi elämäni osaksi ja yhtä eroamattomaksi elämästäni, kuin oma pääni.
Vaan en minä ilman ole ottanut mitään, käsitöitä tein milloin mitä, kulloin kuta, sillä eihän palvelijalla ole aikaa kaikkeen. Niin se on, vahvisti Laara, ei sitä näy ennättävän. Minullakin on ollut syksystä asti ompelus mielessä, vaan ei sitä ennätä. Anna sinne mökille, kyllä minä teen, sanoi Piatta. Ei sitä viitsisi muilla teettää, se on niin halpaa työtä, epäröi Laara.
Tule nyt tänne ja istu vähäksi aikaa, jutellessasi jotakin hauskaa. Se on kiltisti tehty sinulta, ettäs jolloin kulloin tulet tervehtämään minua; mutta mikä maailmassa on sinun näin myöhään tämmöisessä ilmassa ulos viekotellut?" "Minulla on kirje", vastasi se pikkuinen tyttö, joka näytti noin kymmenvuotiselta.
Myöhään oli aika jo kulunut, kun toverit erosivat. Antti-maisteri astui kotiansa epävakaisilla askelilla. "Teistä ei tule miestä kuuna kulloin päivänä" ja "hän on enkelin kaltainen," puhui hän itseksensä. "Uskotko sinä, Antti Sormunen, enkelejä?... Hym! ... matami Rask saattaisi olla enkeli, mutta siksi on hän liian vanha ja ruma."
Nuorison iloitessa Juhannus valkeallakin, kulloin kaikkien mielet hehkui hetken viehätyksestä, oli siellä kuitenkin, yhdet silmät, jotka säihhyivät sisällisestä, töintuskin hillitystä, raivosta joka kerta, kun Mikko lähestyi Katria. Nämät olivat Heikkilän vanhemman pojan Kaapon.
Kuret niitä kuuluttavat, Siit' on viiassa vihitty, Vaipan alla vahvistettu, Yksi ensin, toinen sitte, Mitä milloin, kuka kulloin Vaihtokaupoissa valittu.
Gummidge, "olen täällä ja pidän kaikki semmoisessa tilassa, kuin tahdotte. Minulla ei ole suuri oppi, mutta minä kirjoitan teille silloin tällöin, kun olette poissa, ja lähetän kirjeeni Mas'r Davy'lle. Ehkä tekin kirjoitatte minulle, Dan'l, jolloin kulloin ja kerrotte minulle, kuinka teidän käy yksinäisellä, kolkolla matkallanne".
Isäntäpä aivan huolissansa Pirttisessä pitkän pöydän päässä Istui lauantaina illan tullen, Hengähtäen viikon vaivoistansa. Nojannut olj posken kämmenehen, Painoi kyynärpäätä pöytää vasten, Silmänsä vaan jolloin kulloin katsoi Sivulle, ei olleet rauhalliset.