United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rebekka*. Niin, sinun ei olisi pitänyt vaijeta niin kauvan, Rosmer. *Rosmer*. En itsekkään käsitä, kuinka voin olla niin raukkamainen. *Rosmer*. Suuttua? Rakas ystäväni, kuinka voit luulla ? *Rebekka*. Niin, sillä minä tein ehkä vähä omavaltaisesti, mutta . *Rosmer*. No, annappas kuulua sitte.
Siinä ilmenee haikea katkeruus naisessa, jonka sydän vielä hehkuu nuorekasta innostusta, mutta joka kuitenkin syrjäytetään siitä syystä että hän on "vanha" s. o. ei enää ole nuori naisena. "Mikä on vanha nainen? Rikka silmässä, tikku jalassa? Kuinka voisi vanha iloa luoda? Hänen täytyy vaijeta, hänen täytyy hävitä. Silloin, kun ei kukaan häntä huomaa, antaa hän parhaimman riemun.
Sen sanottuaan hän istuutui ja pyyhki hien otsastaan. Hänelle oli ollut rasittavaa noin pitkän puheen pitäminen, mutta sydän oli niin täynnä kiitollisuutta ja rakkautta Robertia kohtaan, tämä kun usein oli auttanut hänen perhettään, ettei hän voinut vaijeta. Vieras työmies huusi heti "puheenjohtaja" ja nousi seisomaan.
Minä olen nyt kuudenkolmatta vuoden vanha, mutta en ole vielä koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Kuinka voisin siis kauniisti ja viisaasti puhua? Teille on sopivampi kun kaikki on suoraan puhuttu. Minä en osaa vaijeta, kun sydän on täysi. Yhtäkaikki... Uskotteko minua? Ei ainoatakaan naista, ei koskaan, ei koskaan. Ei vähintäkään tuttavuutta.
"Unhotin vielä sanoa teille, että mummollani on oma vähäinen, puinen huoneus kolmella ikkunalla ja yhtä vanha kuin mummokin, siinä on ullakkokamarikin. Tähän muutti muudan vuokralainen..." "Kenties isällinen henkilö?" huomautin minä. "Tietystikin", vastasi Nastjenka "ja hän ymmärsi paremmin vaijeta kuin te. Tosiaankin, hän sai tuskin kielensä liikkeesen.
Minun täytyy vihdoin ilmaista, mitä sydämessäni piilee." Minä hyppäsin ylös. Hän tarttui käteeni ja katseli kummastuksella minua. "Mikä on teillä?" kysyi hän vihdoin. "Kuulkaas minua, Nastjenka", sanoin minä päättävästi. Mitä minä nyt tulen teille sanomaan on kaikki mieletöntä, kaikki tyhmää! Minä tiedän, ettei se koskaan tule tapahtumaan, mutta kuitenkaan en voi vaijeta.
Siinä minun kärsimiseni, tuo tuska, joka murti minua ja joka vielä tänäkin päivänä kaivaa sydäntäni. Minä voin vaijeta päivästä toiseen, aina siihen hetkeen asti, jolloin meidän piti erota, kenties ainaiseksi.
Mutta ne, joiden päälle jo pari jalkaa multaa on heitetty, ne saavat kyllä luvan vaijeta. Sellaiselta näyttää siis taistelutanner seuraavana aamuna, lopetti tohtori kertomuksensa. Kerronko vielä mitä seuraavana iltana tapahtuu? Sen sanon minä teille, keskeytin häntä. Voittajien pääkaupunkiin saapuu sähkösanoma kunniakkaasta voitosta.
Hän kirjoitti: On mahdotonta enää vaijeta. Minun täytyy tehdä tämä tunnustus. Minun täytyy avata polttava sydämeni, vapauttaa kiusattu omatuntoni. Olen koettanut tukahduttaa omantuntoni ääntä; olen tehnyt työtä, olen saanut yhä uusia velvollisuuksia, yhä uusia harrastuksia.
Magna tunsi vallan häpeävänsä häntä, mutta kiitollisuus hänen esitelmistään jotka juuri nyt loppuivat täytti hänen lämmintunteisen, nuoren sydämmensä. Hän ei voinut vaijeta: En tiedä, kuinka teitä oikein kiittäisinkään, herra professori, sanoi hän vihdoin hiljaa. Nämä hetket, joina olen teitä kuunnellut, ovat olleet minulle oikeita juhlahetkiä, te olette antanut minun hengelleni siivet.