United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myönnän, että ihmiset ovat narreja, jotka pettävät itseään ja muita, ja suurimpia narreja ovat runoilijat, jotka valehtelevat valituin sanoin. Ei ole luottamista heihin, ei keneenkään, ei itseensäkään. Elämässä on niinkuin on markkinoilla: osta, myy ja vaihda, vaan pidä puolesi. Sinä olit oikeassa, Alfred Levon. Me kohtaamme vielä toisemme.
Siihen saakka kuin en keneenkään yksityiseen naiseen ollut kiintynyt, en katsonut velvollisuudekseni vastustaa luonnollisia vaatimuksiani. Mutta heti kun sinuun miellyin, on se ollut suorastaan mahdotonta. Nytkin ymmärrän sinua. Et ole minua etkä rakkauttasi vastaan rikkonut, olet siis puhdas. Se oli oikein! Nyt käsitän täydellisesti, minkä aarteen sinussa olen löytänyt.
"Mutta miksi kysyt häntä minulta?" "Oi, Dora! minulla ei ole keneenkään luottamusta! Muuan siunaus polttaa päätäni kuin kirous; enkä itseäni voi kehenkään luottaa". "Kuka siis minä olen?" "Sinä ... niin, sinä, hyvä lapsi, sinä olet ainoa". "Siunaus, sanoit sinä?" "Niin, siunaus". Tuli pitkä äänettömyys.
Niillä väli-ajoilla, jolloin Kenelm ei ollut Lilyn seurassa, kuljeskeli hän pitkät matkat Mr Ewlynin kanssa tai istui Mrs Braefieldin salissa. Edelliseen hän mieltyi enemmän kuin hän oli mieltynyt keneenkään oman ikäiseensä mieheen hänessä heräsi ystävyys, joka käsitti ihailemisen ja kunnioituksen jaloja ominaisuuksia.
Hän oli pitkä vartaloltaan, jokseenkin sievä ulkonäöltään, kaunopuheinen, monilahjainen ja oli perinyt suuressa määrin isänsä terävän älyn, josta syystä Ludvig tunsi suurempaa luottamusta sekä syvempää rakkautta häntä kohtaan kuin kenties keneenkään muuhun.
Abu Hassan kertoi asian alusta alkaen salaamatta mitään, ja sanoi ettei hän voinut enää luottaa keneenkään ihmiseen, kun hänen ystävänsä olivat pettäneet hänet niin häpeällisesti, ja että hän oli nyt asettanut elämänsä niin, että hän saattoi tyytyväisenä ja iloisena elää ilmankin heitä. Kun kalifi kuuli tämän tunnustuksen, niin hänen ihailunsa kohosi vielä entistä enemmän.
Mutta minusta sinä sentään olet hiukan häijy Gustafille, huomautti Therese, ja tänään olet ollut häntä kohtaan oikein ilkeä ... hän kertoi sen minulle. Etkä myöskään voi kieltää, Julia, että Gustaf on muita upseereja paljon kauniimpi ja kunnokkaampi! Ellen minä olisi Gustafin sisar, niin minä en koskaan voisi rakastua keneenkään muuhun kuin häneen, selitti toinen sisar.
Minä sanoin toivovani, ettei niin olisi, vaan että kaikki voisimme olla onnelliset; minä olen näyttänyt välikappaleen onneen, mutta sinuna, Anna, en minä voisi tehdä, mitä sinulle olen esittänyt«. «Sinulla on oikein, Johannes«, lausui nyt Anna suruisesti. «Tämä hetki on totuuden hetki, minä tunnen sen. Minä! Minä en sido kohtaloani keneenkään«. Klaus ei sanonut mitään. Maria lähestyi Annaa.
Silloin Marit'in oli tapa istua takalle miettimään ja tuumimaan, itsellensä kertoelemaan kaikki, mitä Anders oli sanonut sekä ennen että nyt kun viimeksi olivat toisiansa tavanneet, ja sitten hän arveli että, jos voisi luottaa keneenkään, niin se oli Anders'iin.
"Se on semmoista, että herra ties mitä syöttävät ja miten ne hoitavat; kuolihan siitä samasta huoneesta se mummokin!" puhui mamseli. "Epäileekö Eveliina lääkäreitä?" kysyi herra. "Mikä tässä maailmassa tietää keneenkään luottaa", vastasi mamseli. "Hyvähän se oli, että pääsi kitumasta", tuumi herra. "Niin, mutta sielu!" sanoi mamseli, päätään kallistellen. "Kyllä hän autuaaksi tuli", sanoi Elsa.