United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhuakseni maalarien kieltä, niin ovat ne erilaiset »vihreydet», jotka antavat maisemalle täällä sen luonteen.
Etenkin taiteilijoilla, jotka joko marmoriin tai kankaalle kuvaavat Kalevalan henkilöitä tai tapahtumia, luulisin tuollaisten viittausten olevan varsin tervetulleita. Ehkäpä Perander näillä huomautuksillaan juuri tällaista vaikutusta tarkoittikin. Sillä ainakin kerran kuuli tämänkin kirjoittaja hänen suorastaan kääntyvän maalarien puoleen.
Mutta elämä todistaa tämän vääräksi: perheellisen onnen näemme kukoistavan semmoisissakin kodeissa, joissa naisia ei kuvata kalentereihin, ja rakkaus, tuo hellä, runollinen henki, etsii nöyriä, vaatimattomia olentoja, levittäen suloutta, hempeyttä, haaveksivaisuutta niille kasvoille, joita luonto ei ole tehnyt maalarien malleiksi ja joista, jos sitä täytyisi selittää, tuskin voisi sanoa, mikä niissä on niin viehättävää.
Ja hän vei vastahakoisen Adelsvärdin mukanaan takaisin Coneglianon ääreen, maalarien joukkoon. Nämä kaksi siirtyivät pian muista syrjemmälle. Rubiininpunaista viiniä ryypätessä, yön tuntien soluessa viinin ja puhelun virtaan, t:ri Felldner teki selkoa siitä pienestä kirjasta, jota oli gondoolissa lukenut. Se oli äsken ilmestynyt kohta tekijänsä kuoleman jälkeen.
Tyttö oli kotoisin Venetsiasta, tuonut hyvin nuoret sulonsa Müncheniin maalarien joukkoon, tutustunut siellä Appeliin, vienyt hunningolle hänen terveytensä, äidinperintönsä ja taiteensa niin nopeasti kuin mallitytön sulot voivat. Appel ei jaksanut ravistaa häntä itsestään irti. Ylhäinen perhe oli viimein ostanut hänelle talon Venetsiassa jossa hänen oli määrä maalailla.
Vai olette te runoilijakin! ihmetteli rouva Appelsina, tällä kertaa vilpittömän luonnollisesti, mikä kaunisti häntä ja toi näkyville kaikki hänen valkoiset hampaansa. Sitä minäkin kyllä ajattelin, kun näin teidän siinä istuessanne katselevan minua toisellaisin silmin kuin maalarien tapana on. Kuulkaapas, mitä sanon teille, ruvetaan ystäviksi!
Se rakkaus se ajoi hänet Nürnbergiin Martti mestarin taloon, ja maalarien kilpailulla tarkoitti hän ainoastaan heitä kumpaakin ja kauniin Roosan kosimista.
Käännä sitten Akatemian tällä puolen tiedäthän, pitkin pientä Baccala-kanavaa ... sinne, missä Conegliano-kapakka on ... eteläsaksalaisten maalarien tyyssija! "Essisi, signorissimi!" vihelsi Rigo hampaittensa välitse ihastuksissaan, että vaitiolon keskeytti hyvä toivo saada lisää Conegliano-viiniä. Elettiin nuoruuden vuosia.