United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liikutettuna kääntyi Attila pois, mutta katsoi uudestaan Löfvingiin: Kuka tietää mitä olisin tehnyt teidän sijassanne. Olen nuori, mutta olen kuitenkin elänyt tarpeeksi nähdäkseni, ettei korkein ole sama kaikille. Teidän ystävyytenne isääni ja hänen teihin takaa, että uhratessanne ystävänne uhrasitte itsennekin.
Löfving ei ollut millänsäkään, poltteli vaan yksin piippuansa ja kehoitti toistamiseen luutnanttia istumaan. Attila laskihe istumaan leveälle penkille akkunan alle; Löfving asettui polttelemaan uunin eteen. Kerrotaan, sanoi Attila, että Ruotsin sotajulistus jo on ollut useita päiviä matkalla Pietariin. Lienee kai totta. Attila katsoi Löfvingiin: Siis pian kohtaamme toisemme taas.
Attila teki lähtöä, kun Maria isän viitta olallaan ja patja kainalossa palasi. Nähdessään vieraan miehen vieraassa univormussa pysähtyi hän äkkiä ällistyneenä katsellen vuoroon Löfvingiin ja vieraaseen. Tuo on kaiketi se ryssä, josta Tapani puhui. Attila huomasi hänen hämmästyneen katseensa ja sanoi kahdella päällä lähteäkö vai jäädä:
Lieneekö ollut harhaheitto vai tahallisestiko ne eivät häneen osanneet? Kenraali ei edes kääntänyt päätään, ikäänkuin se tervehdys ei olisi tarkoittanut häntä. Löfving sitä vastoin katseli taapäin ja uhkasi nyrkillään joukkoa, joka nähtävästi ei aikonut lakata. Näin varoitettuina seisahtuivat kuitenkin talonpojat. Löfvingiin he saattoivat luottaa.
Mutta Martti ei tyytynyt. Hän kohotti nyrkkinsä ja loi salamoivan katseen Löfvingiin. Ei tuon olisi pitänyt saada lähteä kurittamatta! Anna hänen olla, vastasi Löfving hiljaisesti. Mistä sinä tiedät ketä tässä olisi ollut kuritettava? Martti vaikeni. Hänestä oli isä käsittämätön. Hänkin lähti. Kun Martti oli lähtenyt, vallitsi hiljaisuus tuvassa.
Vaikka kernaimmin olisin tahtonut halaista kallosi, veti sydämmeni minua oudosti puoleesi, kaiketikin tuon näköisyyden tähden, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Attila katsoi vakavasti tutkien Löfvingiin: Tahdotteko siis tervehtiä minua poikananne? Löfvingin sydän tykki rajusti ja hänen silmänsä kimaltivat: Koska olet entinen pikku Marttini, niin täytyyhän minun.
Tämä tarjoutui keittämään ne, sillä tuhka oli jo jähtynyt, ja kun Attila aukasi pussinsa, kaatoi Ulla sisällyksen pataan. Löfvingiin oli tämä ihmeellinen yhtymys syvästi koskenut, ja hänen kiihkein toivonsa oli, että nuorukaiset jättäisivät hänet yksin poikansa kanssa.
Attila katseli tuota tuimaa kapteenia surunvoittoisella vakavuudella ja sanoi vihdoin: Olemme jo ennen seisoneet kerran tienhaarassa ja lähteneet eri tahoille. Silloin minä tahdoin tarttua asiaan, mutta te panitte vastaan. Nyt on päinvastoin. Emme koskaan ymmärrä toisiamme. Näkyi että nämät sanat koskivat kipeästi Löfvingiin.
Mutta siihen ei suostunut Kornatus. Yksi kuningas, yksi valtakunta, yksi armeija, se on jotakin kokonaista, johon voi luottaa. Vapaajoukkoja en sietäisi. Puoleksi uhmaten sanoi Leena: Keneenkä voi kuningas luottaa ellei Löfvingiin?
Majurin silmiin oli palannut niiden entinen kirkkaus, ja hän loi ne nyt kimaltelevina Löfvingiin, kun tämä juhlallisesti lupasi tehdä minkä voi. Kiitoksia, Löfving! Ja jos Yrjö Maunu joskus joutuu matkoillesi, älä unohda että hän on poikani. Oli kuin olisi tuo kova kuori kapteenin sydämmen ympärillä puhjennut.