United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olin Armon apuna koko aamupuolen, eikä tuo ollutkaan vähää, mitä meillä oli puhuttavaa, toimitettavaa ja osaksi omin käsin tehtävää. Me vispilöitsimme sitruuna-jälkiruokaa, käänsimme paistia, panimme suolaa lihaliemeen, vaikeroitsimme huonosti onnistuneitten ispinöitten takia, iloitsimme tuosta komeasta krokaanista ja poltimme kielemme senkin seitsemään liemeen.
Mutta Saulukselle ei tänään ruoka maistunut. Hän söi hitaasti tuota pieneksi paloitettua, valkoista karitsanlihaa, kastoi muutamia leipäviipaleita liemeen ja maisteli viiniä, jota Joel ojensi hänelle kalliissa hopeamaljassa.
Keitto kun on valmista ja pata tulelta nostettu, ryntäävät nälkäiset merimiehet sen ääreen. Koirain tavoin kokevat he ensin kovat osuudet kouria; vaikka sopan lämmin ei vielä ole kiehumapistettä alemma, pistävät he kuitenkin sormensa liemeen ja haalivat sieltä kokkareita; pian luut ritisevät ja ratisevat kilpaan purekselijain hampaissa.
Leander'in silmäykset seurasivat häntä kateudella. Benedikt oli nälkäinen ja rupesi heti liemeen käsiksi, huomaamatta mitä veli teki tai oli tekemättä. Nikodemus palasi pian, ja ääneti söivät kaikki kolme sitten talonpojan juhlallisella tavalla, jonka mukaan lusikat käyvät määrätyssä tahdissa, niin ett'ei kukaan saanut liian paljon eikä liian vähän.
Noin tulen tuskiss' äänsi jo hän, vesi kuplina kuohui. 361 Kuin kovan valkean kuumentaiss' iso kattila kiehuu, liemeen liuentain sian syötetyn ihroja irti, vaahdoten valkeanaan, kasa kuivia halkoja alla: liekkien valtaan noin joki jäi, vesi vaahtona kiehui. Vierrä se sietänyt ei, vaan tyrtyi, kun kovin poltti hehku Hefaiston kekseliään.
Ole valmis, veliseni; kukonlaulun nuottiin yhtyen veisaamaan ilta-aariasi, jota tällä hetkellä joku rasvainen kokki keittää nauravia kyyneleitä hämmennellen hapantuneen tunteen liemeen. Tiedätkö, veliseni, mitä teki mies, joka pantiin maailmaa rakentamaan? Hän veisasi aariaa kukonlaulun noottiin, istui pankolla ja antoi isäntänsä yksinään kylvää kalliot kohdalleen ja puhallella pilviä taivaalle.
Ylikerran ruokavadeissa on isot lovet, jälkiruokavuoren huippu on tuuskahtanut suulleen liemeen. Sen onkii sieltä muuan alemman näköinen virkamies, ja kun hän saa ensimäisen suuntäyden syödyksi, menee hän keräilemään itselleen viinin tähteitä tyhjennetyistä pulloista. Pois minä lähden. Otan hattuni käteeni ja pistän hansikkaat taskuuni. Olen nähnyt mitä olen tarvinnut.
"On kyllä, mutta jaksanhan odottaa." "No jos sinä jaksat, niin kyllä minäkin", vastasi Antti heittäytyen havuvuoteelle. Hetken kuluttua hän jo oli nukahtanut. "Nuku vain", tuumi Pekka itsekseen; "mahdoit antaa minun vuorostani hiihtää edellä ja avata latua aamupäivällä, niin et nyt olisi noin väsyksissä." Kun linnut olivat kiehuneet kypsiksi, sekoitti Pekka jauhoja liemeen.