United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei äijä siitä köyhdy, ei sen varat siitä vähene! Hyvät herrat, mitäpä pitkistä puheista! Minä kohotan tämän korean lasin, jossa jalo neste helmeilee... Kaikki muutkin kohottivat lasinsa ja odottivat vain tilaisuutta niitä tyhjentääkseen, sillä samppanja on juomaa, jota malttaa keittää, mutta ei jäähdyttää.
Kun hän pääsee jälleen jaloilleen, saapuu hän tietysti kiittämään laivuria viimeisestä. Hän on tervetullut ... hitto soikoon, hän ei näyttänyt hullummalta ... ja kunhan hän saa hieman väriä poskiinsa, niin... Aivan niin, lausui muuan vieras, ja sen päälle kippis tulevalle mitalinkantajalle. Vieraat kohottivat lasinsa ja kilistivät reippaan laivurin kanssa.
Ja kaikesta vanhuudestaan, heikkoudestaan ja raihnaisuudestaan huolimatta he kohottivat ilmaan molemmat käsivartensa ja lähtivät laulaen linnan pitkiä, paatisia kiertoportaita ylöspäin vaeltamaan: »Myrskyisän meren antoi Herra meille, me aallot laivoin lannistimme.»
Monet tuhannet kohottivat ankarain aikain vallitessa häntä kohden silmänsä niinkuin pelastuksen enkeliin. Hän oli nuori, ja nuorilla on aina sydän paikallaan. Hänen sydämensä toivottiin tulevan maan hätää hellimään. Kertomuksemme käsittelee hetkisen niitä aikoja, jolloin Kaarle XI, ollen vielä holhouksen-alaisena, ensi kerran astui Suomen manterelle.
Ainoastaan muutamat talonpojat vaimoineen ja lapsineen pääsivät tulesta pakoon metsiin, kuollaksensa siellä vähän hitaammin nälkään ja viluun. Muuten kaikki menettyi. Liekkien nopea virta nieli kaikki, mikä sattui sen tielle. Lehdettömät puut kohottivat tulisia oksiansa tuhansilta paikoilta. Jyvä- ja hedelmäaittoja nieli lukemattomat punaiset kielet.
Hän oli puettuna hienoon silkkipukuun ja otsalla loisti jalokivillä koristettu päänauha. Toisessa kädessään hänellä oli sauva, jolla hän liikutteli kaloja. Hän lausui seuraavat sanat: Kirjokalat, ystäväni, noudatteko käskyjäni? Kaikki kalat kohottivat samassa päänsä ja vastasivat yhteen ääneen: Kuinka toisin olla vois? Tottelemme huoli pois!
Muutamat lankesivat polvilleen; toiset kohottivat käsivartensa ja loivat silmänsä alas. Saulus oli myöskin kääntynyt ympäri ja kun nuo juhlalliset sanat: "Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua! Herra valistakoon kasvonsa sinun päällesi ja olkoon sinulle armollinen!
Pyhä neitsyt liljojen ja ruusujen keskellä oli suorastaan naurettava. Se seisoi siellä kuin mantelitaikinasta leivottuna, ja kukat sen ympärillä kohottivat päänsä niin siveästi ja nenäkkäästi kuin aikoisivat tehdä jonkin ylen tyhmän kysymyksen. Ja tätä kuvaa oli hän vuosikausia säilyttänyt mielessään lemmittynsä kasvojen sijasta!
"Minä vannon", sanoi Silverius kääntyen kansan puoleen. "Ja minä, jolla on valta sitoa teidän sielunne, roomalaiset, vaadin teitä, jotka olette goottilaisten aseiden ympäröimät, vannomaan samassa mielessä kuin minäkin olen vannonut." Papit ja muutamat aatelisista näyttivät käsittävän hänet ja kohottivat epäröimättä kätensä vannoakseen.
Leena ei voinut olla vertailematta asemaansa Pöyhösen emännän asemaan ja huomasi erotuksen olevan sangen suuren. Pöyhösen emännälle oli kaikkien nautintojen ovi avoinna, hän oli tervetullut vieras joka paikkaan ja ihmiset kirkkomäelläkin kunnioituksella kohottivat hänelle lakkiaan ja väistyivät pois hänen tieltään. Leenasta taas ei kukaan enää välittänyt mitään.