United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Talon emäntä, joka yhtenänsä kävi kyökissä katsomassa ruoanlaitoksia, aukasi nyt oven piika-hompalle, joka siitä työntäytyi esille iso tarjotin käsissä. Tällä kertaa tarjottiin viiniä, emäntä kutsui miehensä vastaanottamaan onnenmaljoja, ja hänen kanssansa nyt kilistivät vanhat ja nuoret. Sitten juotiin vielä maisterin uuden nimen onneksi.
Tytöt heittivät boansa ja päällysvaatteensa, jotka hovimestari korjasi, ja istuivat kursailematta pöytään alituisesti nauraen, puhuen ja pajattaen. Tuli eloa seuraan, oli aivan mahdotonta pysyä noiden ilolintujen läheisyydessä jöröjukkana. He saivat kumpikin lasinsa ja kilistivät. Me vietämme tässä oikeastaan, huomautti Soisalo, ystävämme Antti Puuhaaran läksijäisiä. Niinkö?
Suoraan sanoen: suomalaiset ovat viime vuosina ruvenneet todellakin sietämättömässä määrässä matkustelemaan. Se voi olla totta, nauroi Topi. Sinä et rakasta kansalaisiasi? Kyllä, kaukaa, hymyili Johannes. Mutta läheltä? En tiedä mitään inhoittavampia olentoja. He kilistivät. Kiitos kohteliaisuudesta. Läsnäolijoita luonnollisesti lukuun ottamatta.
Kun hän pääsee jälleen jaloilleen, saapuu hän tietysti kiittämään laivuria viimeisestä. Hän on tervetullut ... hitto soikoon, hän ei näyttänyt hullummalta ... ja kunhan hän saa hieman väriä poskiinsa, niin... Aivan niin, lausui muuan vieras, ja sen päälle kippis tulevalle mitalinkantajalle. Vieraat kohottivat lasinsa ja kilistivät reippaan laivurin kanssa.
Tohtori, vanha tuomari ja mittari istuivat eripäällään hartaassa keskustelussa ja aina tuontuostakin kilistivät lasiansa hekin, vaikka jo punoittivat kuin täysi kuu metsän rinteessä ollessaan. Nuori tuomari, se parooni, koetti talonpoikaistyttöjäkin saada maistelemaan herrasjuomia ja näkyipä nuo muutamille kelpaavankin.
Yhteisten etujen side olkoon tästälähtien meidän välillämme. He kilistivät jälleen. Ja Muttila huomautti Johannekselle, että hän kyllä aikoinaan oli tehnyt vuorineuvos Rabbingin oman rintakuvan, vaikka hän ei ollut päässyt talon emännän tuttavuuteen. Mutta siinä oli kaikessa tapauksessa pohja, jolle rakentaa, sanoi hän, ja jolta Johannes voisi häntä hyvällä omallatunnolla suositella. Liisa tuli.
Hän oli niin liikutettu, että hän tuskin taisi puhua... Tuo mies kiitti vielä häntä, tuo, joka oli aina ollut häntä kohtaan kuin toveruus itse ja joutunut hänen tähtensä niin suuriin vahinkoihin!... He kilistivät ja rupesivat hiljakseen juttelemaan päivän suuresta tapauksesta, josta Soisalo luonnollisesti oli tiennyt jo ennen kuin mitkään sanomalehtimiehet.
Ja nyt hän oli Helsingistä haalinut käsiinsä tuon vanhan ylioppilaan, punanaamaisen, käheä-äänisen ja pyöreämahaisen. Lotten! kutsui Kalle sivumennen bufettineitiä, joka taas kulki salongin läpi, mutta ei tullut luo, ei ollut kuulevinaankaan. Kalle ei pannut sitä sen enemmän sydämelleen. He olivat saaneet lasinsa laitetuiksi ja kilistivät kaikki kolme.
Ja me saamme olla sellaisessa mukana? nauroi Margit. Mikä onni ja kunnia! He kilistivät hilpeästi Antin kanssa, joka moitteettomin elein otti vastaan heidän onnentoivotuksensa. Te olette tänään eronnut vaimostanne? kysyi Betty äskeistä vielä suuremmalla mielenkiinnolla ja tutkien silminnähtävällä hyväksymisellä Antin älykkäitä kasvonpiirteitä ja reipasta, hienoa olemusta.
Tuolla rajoituksella voin minäkin jossakin määrin yhtyä edellisen. puhujan mielipiteeseen. He nauroivat ja kilistivät lasejaan. Johannes kehitteli edelleen kantaansa. Olihan tietysti hyvä, että hänen armaat maamiehensä matkustivat. Olihan se merkki maan nousevasta varallisuudesta, kasvavasta sivistyskaipuusta, europalaistumisesta, kansainvälistymisestä.