United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin riuhtasin itseni irti, tempasin kiväärin poliisin käsistä, heilutin sitä ympäri muutamia kertoja niin voimakkaasti, että taluttajani kirposivat tuonnemmaksi selälleen, töppöset taivasta kohti, ja sitten aloin laukata takaisin henkeni edestä.
Mutta: »Jo soihtunsa tempasi pyöveli, tytön silmä mun silmääni imeysi, risut kuivat jo leimahti liekkeihin, minut jähmetti silmin hän jäykistyvin, tulihiekkana kipinät kirposivat, syyslehtinä huulensa lepattivat ja äkkiä liekkien keskeltä kuulin ma kuinka hän lauloi kuolevin huulin.» Ollut laulu, jonka tyttö oli oppinut iso-äidiltään.
Että joukkomme olivat ensimmäisen kraalin valloittaneet, kävi selväksi niistä harvoista sanoista, jotka näiden miesten huulilta kirposivat, kuin myöskin yhä taukoavasta paukkeesta ja Brittiläisten iloisista hurrahuudoista; mutta muutamat äkkinäiset laukaukset tuontuostakin ilmoittivat, että vihollinen kumminkin vielä piteli puoltaan ryhmyisellä tantereella, mistä oli sangen vaikea sitä karkoittaa, ja kiivasta pensastaistelua kamppailtiin vielä tuon anastetun aseman ympärillä.
Kuinka te olette tullut tänne ja minun luokseni? Sen enempää ei enää kyselty. Surumielinen onnen tunnelma puristi vedet silmiimme, ohjakset kirposivat kädestäni ja toistemme sylissä suli sielu sieluun. Me olimme saaneet toisemme jälleen pitkän, pitkän eron perästä. Ja kuinka ihmeellisesti, kuinka odottamatta! Unohdettu nyt oli kaikki entinen tuska.
Joko uskoa Gabrielin asiat kohtalolle, pitää Ingridiä kaikkien muiden ihmisten veroisena, etsiä hänestä hyviä puolia, tai tarmokkaasti ryhtyä toimeen, niinkuin olin alkanutkin ja niinkuin Uuno varmaan olisi tehnyt. Hän ei olisi lähtenyt kaupungista ennenkuin Gabriel olisi suostunut polyteknikumiin tai muuhun sellaiseen. E-ei! Mutta minulta äsken ihankuin kaikki aseet kirposivat käsistäni."
Hänen kauneutensa oli salaisuuksien salaisuutta se synnytti kunnioitusta, mutta ei pelkoa: se oli kaiken suuren, kokeneen ilmaumaa. Ja Arbakeen huulilta kirposivat, hänen tahtomattaan, sanat: »Ken olet ja mikä on toimesi?» »Olen se, jonka sinä olet tunnustanut», tuo mahtava henki vastasi työtään keskeyttämättä. »Nimeni on Luonto!
Silloin synkeä yö hänen silmistään valon peitti, taapäin tainnuksiin hän vaill' elon merkkiä vaipui. Kauas kirposivat hänen päästään hohtavat kauneet, pääripa, myös tanu, taidokas sen sidenauha ja huntu, tuo Afroditen kultaisen häälahjana hälle tuoma, kun puolisonaan hänet linnoilt' Eetionin loistava Hektor vei lukemattomin morsiuslunnain.