United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARTTA. Tääll' usein käy, ja kaulaas Pane helmivyös ja vaulas! Peilissä saat sulouttas ihastella; Me kahden saamme siitä riemuella. Voit sitten juhlin, tilapäin Niit' ihmisille näyttää vähittäin, Sormuksen, sitte helmet äit' ei huomaa, tai Tekosyytä jotain keksinemme kai. MARGAREETA. Vaan kukahan ne kauneet mulle toi? Täss' oikein asiat ei olla voi! Voi taivas! äiti kun ei vaan?
Silloin synkeä yö hänen silmistään valon peitti, taapäin tainnuksiin hän vaill' elon merkkiä vaipui. Kauas kirposivat hänen päästään hohtavat kauneet, pääripa, myös tanu, taidokas sen sidenauha ja huntu, tuo Afroditen kultaisen häälahjana hälle tuoma, kun puolisonaan hänet linnoilt' Eetionin loistava Hektor vei lukemattomin morsiuslunnain.
Mutta kun kauneet kaikk' oli ylleen ottanut, astui 187 koht' ulos uksestaan sekä luot' ikivaltojen muitten kutsui syrjemmäs Afroditen, noin sanan virkkoi: "Armas lapseni, teetköhän nyt, mit' on mieleni pyytää, vai vihamielin kieltäynet, kun akhaijeja taistoon näät minä autan, vaan sinä iliolaisia puollat?"
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin sinne jo kiiruhtaa, korut, kauneet pääll' ihanimmat, ehkäpä lemmen armauteen kera ois halu hällä uinahtaa, ja hän sais unen huolia-viihtävän, vienon silmiin vuodattaa sekä mieleen selkeäneuvoon. Astui kammiohon, pojan armaan hälle, Hefaiston, laatimahan salasalpaisin, lujapielisin uksin, joit' ei aukeamaan muu kenkään kuoloton saanut.