United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän Herramme Jumala on niinkuin kirjanpainaja, joka latoo kirjaimet takaperin, jottemme täällä kykene niitä lukemaan. Kun me olemme painetut tuolla ylhäällä, tulevassa elämässä, osaamme lukea kaikki selvästi ja oikeinpäin. Tällä välin meidän tulee olla kärsivälliset." Monella muulla tavalla, kuin voin mainita, ovat hän ja hänen sanansa auttaneet minua.
Sinun tulee rakastaa Jumalaa toisella tavoin... Sinä et voi enää jäädä tänne meidän kyläämme, ja minä tahdon ett'et palaa tänne ennenkuin ijän ja työn vakaannuttamana. Olen valinnut sinulle kirjanpainajan toimen; tietosi ovat sinulle siinä apuna. Eräs ystäväni, kirjanpainaja Grenoblessa, odottaa sinua ensi maanantaina." Eräs ajatus saattoi minut äkkiä levottomaksi.
Vähän ajan perästä hiljensi ratsastaja kuitenkin kulkuansa ja viittasi minua tulemaan luoksensa. "Onko teillä mitään tuttavia Baselissa?" kysyi hän suopeasti. "Ei", minä vastasin; "mutta minulla on kirjeitä kirjanpainaja Frodeniukselle, ja minua on kehoitettu etsimään Erasmusta." "Kuka teitä siihen kehoitti?" kysyi hän. "Hyvä ritari Ulrich von Hutten", minä vastasin.
Myrskyisenä ja sateisena Marraskuun päivänä tuli kirjansitoja ja kirjanpainaja Olsenin työhuoneeseen laiha mies, jolla oli kauniit, mutta terävät ja laihat kasvot ja suuret, valkeat hampaat. Hän oli juuri tullut ainoalla pienellä höyrylaivalla, joka siihen aikaan kulki vuonoissa, ja kuljetti kaikki tavaransa muassaan pienessä nahkalaukussa, joka riippui hänen hartioillaan.
Minä rohkenin kysyä, oliko hän nähnyt sitä ennen. "Olen", hän vastasi. "Schweitziläinen kirjanpainaja Frodenius lähetti useampia kappaleita Kastiliaan. Ja minä näin sen ennen Venetiassa. Sitä on nyt kielletty tuomasta sekä Kastiliaan että Venetiaan. Mutta minun on aina tehnyt mieli omata yksi kappale, että itse saisin päättää. Tunnetteko T:ri Lutheria?" hän kysyi, kun hän oli lähtemällänsä.
Kun isä lähti Ouluun suoloja noutamaan, pyrki ja pääsi poika mukaan. »Mitä sinulla on siinä säkissä?» kysyi isä. »Onpahan vähän parempia heiniä hevoselle.» Tultiin Ouluun, poika heitti heinät hevosen eteen, löi säkin selkäänsä ja meni kirjapainoon pyytämään kirjoituspaperia. »Onko sinulla rahaa?» kysyi kirjanpainaja. »Ei ole rahaa, mutta tässä olisi säkillinen lintuja, mahtaisiko heillä minkä verran saada?» »Täysi täydestä», sanoi kirjanpainaja ja sulloi säkin täyteen paperia, Sekä puhdasta että painettua, niin paljon, ettei tahtonut saada kotiin kannetuksi.
Hän haki työtä ja antoi kirjanpainajalle kirjeen joltain virkamieheltä läheisestä rannikkokylästä. Virkamies, joka oli asioissa kirjanpainajan kanssa, kirjoitti: »Hän on sukkela mies, mutta levoton luonnoltaan. Hänen isänsä oli juonittelija ja juoppo. Te tekisitte minulle palveluksen, jos voisitte hankkia miehelle työtä, jotta me pääsisimme hänestä.» Kirjanpainaja kynsi korvallistaan.
Jonkun ajan perästä häntä ylennettiin. Kirjanpainaja oli alkanut kunnioittaa hänen hyvää päätään ja tietojaan ja uskoi hänen tehtäväkseen vastuunalaisen toimen, niitten uutisten merkitsemisen punaliidulla, jotka muista lehdistä olivat otettavat »Maakunnanlehteen». Holt teki työtä kuin neljä miestä, kylmi, näki vähän nälkääkin, mutta säästi rahoja.
Memoriaalissa nimittäin sanotaan: »Ant. nimisenä on kirjanpainaja A. Cedervaller'in kirjapainosta Wiipurissa kuluvana vuonna ilmestynyt teos, joka muun muassa sisältää kaikennäköistä uskontoa ja autuudenoppia koskevaa esitettynä tavalla, joka ei pidä yhtä sen uskon kanssa, johon seurakunta maassamme tunnustautuu ja johon minä sentähden en ole voinut olla viran puolesta huomiotani kiinnittämättä.
"Se oli vaan kirjanpainaja Wittenbergissä!" "Vaan koulumestari!" ja "vaan kirjanpainaja!" Koko minun sydämeni nousi näitä halveksivia sanoja vastaan. Tätäkö siis ihmiset kiittelemisillään tarkoittivat? Tämmöiseksikö isää arvattiin häntä, joka oli jaloin mies mailmassa, joka olisi sopinut vaaliruhtinaaksi taikka keisariksi?