United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mene heti veneellä tohtoria tuomaan, niin me sill'aikaa koetamme saada lasta henkiin," käski laivuri, ja Juhana sousi pois. Fanni riisuttiin ja käärittiin rouvan saaliin ja Olsenin nuttuun. Kotvasen kun oli puuhaeltu hänen kanssansa, alkoi hänessä näkyä elämän merkkejä. Juhana oli äkisti muuttanut kotonaan kuivat vaatteet yllensä ja palasi jo tohtorin kanssa sekä suuri joukko peitteitä veneessä.
Juuri tässä suhteessa olette antanut minulle paljo. Millainen elämäntehtäväni oikeastaan on, sitä en vielä tiedä. Elämäni työ ei ole vielä minua omakseen ottanut. Se tulee niinkuin rakkauskin toisten luo aikaisemmin, toisten luo myöhemmin. Aika on sivuasia, pääasia on, että se »oikea» tulee. Hän vavahti, samassa kun se tuli sanotuksi. Kuinka sinä hennoit, näytti hänestä Olsenin katse kysyvän.
Hän oli tapansa mukaan ollut kävelemässä Eilert Olsenin kanssa. Kotimatkalla hän tuli ajatelleeksi, miten paljo hän tälläkin kerralla oli saanut, eikä hän silloin voinut olla muistamatta niitä, jotka kaukana kotona Norjassa varmaan kaipasivat tällaista puolisoa ja isää. Ja hän sanoi sen. He ovat vaimoni kodissa. Heillä on hyvä ja hauska olla. Eivät he ikävöi.
Kas teitä, olettepa te osannut valita paikan itsellenne! Tohtori istuutui läheisyyteen, nojautui kuusen runkoon ja jäi siihen sanaakaan sanomatta seutua silmäilemään. Toinikaan ei alkanut keskustelua. Hän tiesi tohtori Olsenin harvasanaiseksi, eikä hän itsekään osannut puhua ainoastaan puhuakseen. He olivat hyvän aikaa istuneet vaiti, kun tohtori Olsen äkkiä keskeytti äänettömyyden.
Kun yliopettajan rouvalle vihdoin tarjottiin n:o 7:tenä järjestyksessä, vapisi hän niin raivosta, että tuskin saattoi pitää kuppia kädessään. Gunhild seisahtui tohtorin rouvan eteen kohteliaasti niiaten. "Ei, Gunhild kulta," sanoi rouva alentuvaisen ystävällisesti, "tämä tee on liian väkevää minulle." "Rouva ei ole sitten isä vainajansa, ruokakauppias Olsenin kaltainen.
Sitä nämä »alkulähteetkin» minulle kohisevat. Voimakas sisäinen liikutus kuvastui Eilert Olsenin kasvoilla, ja hän käänsi katseensa poispäin.
Te olette lapsellinen! Neiti Tollin katse liekehti syvänä ja lämpimänä. Luuletteko sellaisen hienon miehen kuin tohtori Olsenin, puhuvan kotioloistaan edes läheiselle ystävälle.
"Minä nyt iltapäivällä aioin mennä laivuri Olsenin ja hänen poikansa kanssa kalastelemaan, ja olisin ottanut Julian mukaani sekä kantamaan eväskoria ja katsomaan vähän Fannia että senkin tähden, kun luulin sen vähän huvittavan sitä kiittämätöntä." "No, ja mitä hän niskoittelee?"
Tätisi on kaiketi jo nukkumassa, niin ett'ei meitä kukaan häiritse." "Tunnettehan perimies Olsenin?" kysyi Julia vähän punastuen. "Tunnen toki; mitä hänestä?"
Ell'en itse olisi nähnyt, miten hän käyttäytyi perimiestä kohtaan, niin en koskaan olisi sitä uskonut. Tuo tynnyrijuttu kuitenkin pahin oli!" Ja tohtori nousi ylös ja meni kammariinsa, pieksäen astuessaan joukottain matami Olsenin kukkia poikki kepillänsä. Pikku Adolfiina oli särkenyt teekupin ja kaikki lapset saaneet sen johdosta vitsaa, niin että nyt kilpaa itkeä ulvoivat.