United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vastaus ystävälliseen kirjeesenne, josta me Olga ja minä lausumme sulimmat kiitoksemme, on viipynyt pitkään monesta syystä. Isävainajani lankeemuksen olen ottanut, kuten kirjeessänne kehoititte, lähetetyksi luojan kädestä. Sallan veljekset joista toinen jättää Teille tämän kirjeen saattavat vainajan hautauspaikalle, pyytäkää että Olli olisi hyvä ja pitäisi minulta muistoksi isävainajani hevosen.
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
Kokoelman täydennykseksi saimme Suomen Muinaismuisto-Yhdistykseltä luvan julkaista H. A. Reinholmin kokoelmissa säilytettävät Europaeuksen kirjeet, ja t:ri Gunnar Castrén antoi käytettäväksemme ne kirjeet, jotka Europaeus ou M. A. Castrénille kirjoittanut. Näistä arvokkaista lisistä pyydämme saada lausua vilpittömät kiitoksemme Suomen Muinaismuisto-Yhdistykselle ja t:ri Castrénille.
TIMON. Mitätön eine täällä vartoo, naiset; Eteenne itse ottaa suvainnette. NAISET. Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra. TIMON. Flavius! FLAVIUS. Mit', armo! TIMON. Tuo se pikku lipas. FLAVIUS. Kyll', arvo herra. En tohdi oikkujansa vastustaa; Pitäisi mutta ah! kun kaikki ehtyy, Hän kyllä sois, ett' oisi vastus tehty. Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi, Nujertaa noin ei kelpo miestä voisi.
Hän kaikki karit tuntee Ja suunnan suuntoaa, Hän, hänpä meidät saattaa Vakaasti valkamaan, Siis kiitoksemme hälle Nyt ensin kaikukaan. Ja nyt me laulakaamme, Oi siskot, veikkoset, Tään Suomen suloutta, Mi hurmaa sydämmet! Ja niinkuin mieli puhdas Nyt kirkkomatkan' on, Niin työssä tälle maalle Se puhdas olkohon! Ah, herttainen on hetki, Tää Herran päivä on!
Ottakaa mukaanne, Antero, Lauri ja muut ystävämme, meidän lämpimin kiitoksemme siitä, mitä olette tehneet yhteisen asiamme hyväksi.
Ruhtinas toiveitten, Ainaisen Siitä kiitoksemme niität, Helmen kruunuus hele'immän liität: Kansan rakkauden. Suuri sota valost' oli taisteltu, Vuoren helmast' aurinkokin voitettu, Kynnettihin maita, kuokittihin soita, Kylvää kyyhäteltiin Sammon muruloita. Salo siloaa ja mielin kasvaa maa, Kalevalan kallis touko orastaa, Siemen näyttää itävän ja hyötyvänkin; Silloin istutettiin taimi etelänkin.
Tätä juhlaa viettäessämme emme myös unohtaneet sitä, jolta kaikkinainen hyvä anto tulee, nimittäin taivaan Herraa, jolle kannoimme hartaalla, yksinkertaisella sydämellä nöyrät kiitoksemme.
Tiemme kulki kullan-keltaisten elopeltojen kautta, ja kaukaa kuului aaltojen hiljainen pulina rantaa vastaan. Ja sitten jumalanpalveluksen aikana, kuinka totisia ja eläviä rukouksemme, kiitoksemme ja vastauksemme olivat. Pyhät vuorolaulut olivat minusta ihka uusia, tänä onnellisena aamuna paki-parastaan isääni ja minua varten sepitettyjä.