United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen minä kutonut kaksivartista, toimikaista, pohjikaista, kolminiitistä, kahdeksanniitistä ja mitä milloinkin ovat kudottaneet. Olen kutonut trikootakin". "Trikootakin!" huudahti rovastinna. "Olen kutonut trikootakin. Minun kutomatani trikoota entinen rovasti piti jo monta vuotta ja jos kauvankin olisi elänyt niin ei olisi ostamaan lähtenyt".
Voi herran pojat, tämä ei ole hauskaa, tshi! HOFFMANN. No mikä pani teidät vetämään sitä nuuskaa nenäänne? Niin mikä pani. Siinäpäs se kysymys onkin, jota en itsekään tiedä, Sen vaan tiedän, että kauheat ovat sen seuraukset... HOFFMANN. Joko se on tuota tekoa kauvankin pitänyt? Hiidessä! ettekö nyt voi sitä vähääkään pidättää. RIKKONEN. En herra tohtori! tshi.
Minä luulin luutia niistä tulevan. KIRKKOHERRA. Oletteko te ehkä paikkakunnan piiskuri? VIRVELI. Sitä virkaahan minä tässä olen pitänyt. KIRKKOHERRA. Mikä nimenne on? VIRVELI. Virveliksi ne minua karahteeraavat. KIRKKOHERRA. Kai te olette jo useamman varkaan kurittanut eläissänne? Oletteko kauvankin hoitanut ammattianne?
"Martti, oletko aivan vahingoittumatta? Mitenkä voimme kaikkein parhaimmin auttaa sinua?" "Vähäisen sahjaantunut ja rusentunut minä kyllä olen," vastasi ääni "mutta en ole kuitenkaan jalkojani taittanut, ja tainnoksista olen kokonaan vironnut. Makasinko jo kauvankin täällä?" "Ei ikään tuskin viisi taikka kymmenen minuuttia," vastasi Leo. "Mutta kuinka voimme nyt auttaa teitä?
Kun mies sen kuuli, löi hän piiskalla hevosta selkään, eikä monta minuuttia viipynyt, ennenkuin olivat rouva Kortmanin portin edessä. Siellä toinen hevonen jo seisoi odottamassa. Joko siitä on kauvankin kuin tulitte? kysyi Lopo kuskilta. Tämä vaan hiukan väänsi päätään. Niin mikä sitten? Lopo töyttäsi kyökkiin. Ei joutunut hyvää päivää sanomaan.
Sinun ihanteesi näkyy vielä olevan kaupungissa neiti Werther. Vielä hän on. Tuleeko viipymään kauvankin? En tiedä. Hän on ihan hurmannut täällä kaikki ihmiset. Herrat yhtä mittaa kiertelevät katuja siinä toivossa vaan, että saisivat häntä nähdä. Vai niin? Eikä kumma olekaan. Hän on tosiaan viehättävä. Hyvänen aika, en ole nähnyt hänen vertaistaan. Onhan hän.
Mutta lääkärit eivät ymmärrä, ne eivät ole koko aikana ymmärtäneet. Joko tätä on kestänyt kauvankin? Voi, johan sitä on kestänyt! Melkein koko naimisissa oloaikani. Se alkoi heti muutamien kuukausien perästä. Eikä ole tullut ensinkään paremmaksi? Ei paremmaksi pahemmaksi vaan. Hetken hiljaisuus vallitsi. Hän makasi nyt tyynenä, silmät alas luotuina.
Vastaukset hän antoi niin lyhyet ja välttelevät kuin mahdollista. Olisin halunnut tietää jotain hänestä ja myös keskustella yhteisestä kotimaasta, mutta puheen johtaminen sinnepäin teki keskustelusta lopun. Kaupungin nimen, jossa viimeksi oli viipynyt sain tietää, ja matka tuntui olevan samaan mihin minullakin. Joko kauvankin olette oleskellut ulkomailla? Kauvan, useita vuosia.
Virsikirja oli hänen mielikirjansa, sillä äiti usein luki sitä lastensa kanssa. Eräänä kertana kysyi Helmi äidiltänsä: "Kuka tuolla toisessa huoneessa asuu ... tuolla, tuolla meidän makuukamarin sivulla?" "Siellä asuu herra Aaltonen", vastasi äiti. "Joko hän on kauvankin siinä asunut?" "Hän on asunut siinä aina.
Poika on väliin siellä, väliin täällä, ja jos joku rohkea työ kuuluu, saat kohta arvata, että siellä poika taasenkin menee", sanoi toinen heistä. "Aiotko kauvankin majailla Marttalassa?" "Tähän nykyyn en muuta kuin käydä vielä, sillä tämän yöllisen tepposen perästä ruvetaan taas tarkasti nuuskimaan jälkiäni; sen jälkeen minä taasen huilaan, jotta on kaiketi vellivesi välillämme."