United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lyhyesti, Amalasunta kuolee", sanoi hän äkkiä taas tyyntyen. "Olkoon niin", vastasi kaunopuhuja, "mutta minun käteni ei häntä surmaa. Sinulla on kyllin paljon veritöihin tottuneita palvelijoita. Lähetä ne. Minä olen kaunopuhuja " "Sinä olet pian vainaja, jollet tottele minua. Juuri sinun, viholliseni, täytyy se tehdä. Jos joku ystävistäni sen tekisi, herättäisi se epäluuloja."
Juodaan sen malja, että laivakulun taas saattaa sanoa alkaneen ja että me täällä Lapin porstuassa ... olemme tulleet saatetuiksi ... saatetuiksi muun maailman ... suuren maailman ... yhteyteen ... hm ... mikä ei tapahdu kuin yksi kerta ihmis- ... hm ... yksi kerta vuodessa ... minä en ole mikään kaunopuhuja, mutta minä pyytäisin, että joisimme ... että tyhjentäisimme klasin eli maljan ... eläköön kapteeni Fellman ... hurraa!
"Minun mielipiteeni täytyy tietysti olla sama kuin hallitsijanikin ja Justinianus " "Tahtoo tietysti kaikin mokomin säilyttää barbaarien vallan Italiassa." "Se on totta", sanoi kaunopuhuja hämillään, "mutta voi sattua tapauksia " "Petros", huudahti Cethegus ojentautuen pystyyn, "älä viitsi enää syöttää minua lauseparsilla ja valheilla. Ne eivät pysty minuun.
Sen jälkeen hän jatkoi keskeytymättömällä, mutta nukuttavalla kielevyydellä, luki pitkiä otteita julkisista kirjoituksista, lopetti lausumalla kunnianarvoisia typeryyksiä, katsoi kelloa, näki että hän oli puhunut sen tunnin, jonka ministerin, joka ei ole olevinaan kaunopuhuja, toivotaan puhuvan, ja istui paikalleen.
"Kaikki on siis onnistunut toivon mukaan", sanoi hän tyytyväisenä itsekseen järjestäessään asiapapereitaan, "ja tällä kertaa, ylpeä ystäväni Cethegus, on viekkaus ollut suureksi hyödyksi. "Pieni Tessaloniken kaunopuhuja on päässyt pitemmälle lyhyillä, hiljaisilla askeleillaan kuin sinä ylpeillä, ärsyttävillä harppauksillasi.
"Ja sitäpaitsi hankin sinulle erään liittolaisen. "Tunnethan sinä Petroksen, ystäväni." "Hyvin, jo useita vuosia." "Sallitko, että kutsun hänet osalliseksi keskusteluumme?" Hän palasi työhuoneeseensa. "Petros, nainen on ruhtinatar Gotelindis, Teodahadin puoliso. "Hän tahtoo puhua meidän molempien kanssa. "Tunnetko hänet?" "Minäkö? En. En ole koskaan nähnytkään häntä", vastasi kaunopuhuja nopeasti.
Voimatta sen tarkemmin tehdä selkoa, käsitti hän, että hän tällä hetkellä olisi viimeisen kerran näkemässä pian sammuvan liekin leimahtamisesta, että tuo tulinen kaunopuhuja, hengellis-totuuksien runollinen tulkitsija, nyt tähtien tuikkeessa, yön hiljaisuudessa lauloi kuolinvirttään... Hän ei voinut itkeä; katseensa oli lumoutunut Robertin silmiin, ja tämän kiihtynyt mieli-ala tarttui häneen ja veti hänet mukaansa, mutta hänen kurkkunsa oli kuin kuristettu ja rintaansa ahdisti tukahuttava jäähyväis-tuska.
"Hänen täytyy kuolla." "Kuolla! Miksi?" "Miksi? Sitä ei sinun tarvitse kysellä. Mutta sama se ehkä sinun on hyvä se tietää, että pelkuruutesi saisi hiukan kannustusta tiedä siis ", hän tarttui kiivaasti Petroksen käsivarteen ja kuiskasi hänen korvaansa: "Justinianus, petturi, on rakastumaisillaan häneen." "Teodora!" huusi kaunopuhuja pelästyneenä ja peräytyi pari askelta.
Siksipä koetti hän saada uusia mielipiteitään tovereihinsa joka käänteessä, jossa onnistuikin, sillä hän oli kaunopuhuja sekä esiintymiseltään reipas, rohkea sekä säihkyvän tulinen. Näin ollen kasvoi kannattajaansa luku etenkin nuoremmissa päivä päivältä. Kaksi eri puoluetta syntyi näin ajan pitkään yhdistyksessä. Samalla voi tämän puolueryhmityksen jakaa vanhempiin miehiin ja nuorempiin.
Kaikkien kasvoilla näkyi ankara mielenliikutus, sekä vihan että pelon aiheuttama, kun tottunut kaunopuhuja päätti kertomuksensa seuraavin sanoin: "Senvuoksi olen kutsunut teidät tänne, te arvoisat Länsi- ja Itä-Rooman piispat ja te jalot roomalaiset.