United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli ilo kesästä, Riemu suuresta suvesta; Ei ole talvi sen parempi, Lumen aika armahampi. Jopa aina aikaisehen Mure muo'on muuttelevi, Pääni painuvi pahaksi, Kasvot käypi kalveaksi, Muistellessa mustat päivät, Pahat ajat arvellessa.
Emäntämme kävi vuoroin punaiseksi, vuoroin kalveaksi sekä nousi mennäksensä ovea kohti, mutta samassa se äkkiä paiskattiin auki ja kalpeakasvoinen, kovan-näköinen mies, joka hurjaa vihan-vimmaansa koetti hillitä, astui kiivaasti sisälle, tervehti ylpeästi ja huolettomasti huoneessa olevia sekä meni akkunan ääreen, johon hän jäi ääneti istumaan; sieltä hän toki välimiten loi vihaiset, hurjat ja läpitunkevat katseet meidän kaunista emäntää kohti, joka nähtävästi vapisevana palasi istumaan Armon viereen.
"En, hyvä Dora." "Sinä et mahda maata öillä, sillä kynttilä palaa myöhään yöllä; minä olen kurkistanut tänne myöhään ja aikaisin, ja alituisesti näen kammoittavan valkean. Annette raukka!" "Ei, minä istun ja teen työtä; sitä et kenties ole huomannut, sinä et näe miten paljon minä ennätän." "Annette raukka, sinä olet todellakin muuttunut laihaksi, kalveaksi, sinä tulet vihdoin kipeäksi."
Kamalilla unelmilla vaivattuna, kieri Roger aamupuoleen kovalla vuoteellansa; silloin tunsi hän raskaan ruumiin liikkuvan kasvoillansa. Hän heräsi ja näki kauhistuksella ison mustan käärmeen, joka soljui siitä ylitse. Hän tuli kalman kalveaksi, sillä hän pelkäsi sen purevan ja tiesi, mikä hirmuinen kuolema häntä silloin odottaisi.
Tuskin jaksoi Martin Petrovitsh puhua loppuun asti tätä ilmeisestikin ulkoa opittua ja useilla huokauksilla keskeytettyä puhettansa. Näytti kuin ei hänellä olisi tarpeeksi ilmaa keuhkoissa; hänen kalveaksi käyneet kasvonsa punehtuivat jälleen, ja usean kerran pyyhkäsi ukko hikeä otsaltaan. "Oletko sinä kirjoittanut jo jakokirjankin?", kysyi äitini. "Milloinkas sinä sen kerkisit tehdä?"
Kolmasti tänäi kesänä, tänä suurena suvena miehet allani asuivat, kirvestänsä kitkuttivat mun poloisen pään menoksi, heikon henkeni lähöksi. "Se oli ilo kesästä, riemu suuresta suvesta. Ei ole talvi sen parempi, lumen aika armahampi. "Jopa aina aikaisehen mure muo'on muuttelevi, pääni painuvi pahaksi, kasvot käypi kalveaksi muistellessa mustat päivät, pahat ajat arvellessa.
Niin he siinä aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sillä kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat. Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki hän samoin kerran vielä, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat häntä kiinteästi nuhtelemaan. JUHANI. Peijakasko sinua riivaa? AAPO. Mitä aatteletkin? Muista että ollaan samassa puristimessa kaikki.