United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta huomenna Sakris aikoo hänelle kertoa ... nuoresta ja viattomasta immestään. Sakris nukahtaa viimein. Ja huomenna hän herää siihen, että muori jyskyttää keittiön ovea, raottaa sitä ja ärähtää: No ... mikäs nyt on ... kello käy jo yhdeksättä! Kuinka? Onko kello jo kahdeksan? ällistelee kääpiö myhkyisenä kasana peittonsa alla, tukka riipuksissa lattialle asti. On se, vastaa muori.
Niinkuin nyt olisi ollut sunnuntai-ehtoo ja ihmiset valmistautuneet iltakirkkoon hän yksin päivästä erehtyneenä kulkenut arkitamineissa työhön. Korkea, kapea ovi, sen keskellä pieni luukku. Mutta hän kulkee kuin osotteesta epävarmana pysähtymättä ohitse, tuntien kuinka rinnassaan kuristaa ja jyskyttää. Se kuohutti.
»Miksi sydämeni jyskyttää?» kysyi hän itseltään. »Muista, mitä olet vannonut.» Mutta aavistuksellinen onnettomuuden pelko, jonka hän tunsi lähenevän kuin kummituksen, ei jättänyt hänen sieluaan rauhaan. Hän nousi vielä kerran ja hiipi paljain jaloin asekaapille, jota nousevan kuun hohde himmeästi valaisi. Sieltä otti hän esiin pistoolin, joka hyökkäysten varalta oli aina ladattuna.
Vaan silloin laiva vähän kallistihe, pöydällä olevasta oluesta syntyi ankara luodevesi, joka tulvi yli toisenkin puolen pöytää ja siihen tarttuivat sekä pullot että lasit, pääsemättä enää paikaltaan liikahtamaan. Jonkun aikaa kun siinä olin antanut takaraivoni jyskyttää venheen laitaa vasten, tuli taas ihmisiä salonkiin.
Joskus hän tahtoo painiskella kanssani mutta mies on mies ja kun ei se onnistu, lähtee hän merelle, ja kun hän siellä matkailee, niin kysyy hän laivalta, jonka hän kohtaa: Oletko sinä tuolla poissa olevien puitten sukua, ehkä sinä olet tammen? ja jos niin on, vihastuu hän ja jyskyttää laivaa kallioihin, niin että se särkyy; se on vaan sentähden, etten minä tahdo seurata, enkä anna tehdä kanssani niinkuin hän tahtoo, enkä kumartele kun armollinen herra tulee mutta mies on mies aina.
Tuopa on liian hurjaa! ärjäisi Adelsvärd ja alkoi jyskyttää talon lukittua ovea. Turhaan. Vastapäisessä talossa vedettiin muuan kaihdin varovasti syrjään vanhahko, yöpukuinen nainen pisti päänsä puoleksi näkyviin. Kuuletteko? huusi Adelsvärd. Mitä tuolla on tekeillä? keitä siellä asuu? eikö sinne pääse auttamaan?...
Hän pysähtyy ja katselee ympärilleen ja huomaa seisovansa aivan rinteen reunalla, samalla kohdalla mistä oli äsken ylös kohonnut. Jalat alkavat vavista ja rinta taasen jyskyttää ei, nyt ei ole kaikki niinkuin olla pitää! Hän istahtaa voimattomana kelkkaansa ja laskee rinnettä alas maantielle. Seuraavan yön hän makasi kotonaan kiihottuneena ja odottavana.
ANTERO S. Rauhoita jo mieles, lapsi kultani!... EBBA. Rauhoita mieles, sanot sinä, armas isäni! Rauhoittukoon luonto, koska ukkonen jyskyttää taivaan ja maan pieliä! Rauhoittukoon meri, koska raivoava myrsky liikuttaa sen sisimpiä sisuksia ja kauheasti pieksää sen tuskasta läähättävää rintaa! Rauhoittakoon yön pimeydessä autiohon korpeen eksynyt lapsi mielensä, rauhoit... ANTERO S. Voi tyttäreni!
Aika kävi pitkäksi kuin nälkävuosi... Jussi jo tuskasteli: »Kun olisi jyskyttää tuohon oveen, jotta avaisivat!» Mutta samassa saapui apukin. Ovi avautui ja poliisi ihmetteli kynnyksellä: »Kylläpä ovat olet pehkuina. Mikähän täällä on tuolla tavalla piehtaroinut!»
Kone jyskyttää ruumassa, ja tuntuu kuin se olisi itsetietoinen, ymmärtäisi asemansa ja merkityksensä. Kun kaikki ovat menneet levolle ja minä vielä valvon kannella, niin alkaa minusta koko laiva elää ja kuuluu siltä kuin veden kohina kokan edessä olisi sen omaa, salaperäistä haastelua, jonka vivahdukset se ainoastaan itse oikein ymmärtää, mutta minä en muuta kuin epämääräisesti aavistan.