United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän käytti senvuoksi osan laivoistaan kuljettaakseen joka päivä joukon aseettomia kaupunkilaisia Napolista Bajaen ja Cumaen kaupunkeihin. Hän hylkäsi inhoten rikkaiden ehdotuksen, että laivat kuljettaisivat väkeä vain maksusta, ja otti pelastuslaivoihinsa erotuksetta köyhiä ja rikkaita. Turhaan Totila oli useampia kertoja hartaasti pyytänyt Valeriaa pakenemaan näillä laivoilla Juliuksen suojassa.
Akkunalla oli maljakossa tuoksuva, tummanpunainen ruusu. Hän suuteli sitä, kätki sen povelleen, siunasi nopealla kädenliikkeellä huonetta, joka oli ollut hänen turvapaikkanaan ja lähti sitten päättäväisesti Juliuksen mukana katetussa kantotuolissa satamaan, jossa hän vielä sanoi Totilalle lyhyet jäähyväiset, ennenkuin nousi Juliuksen kanssa laivaan.
Tuskin Totila oli saapunut Napoliin, osoittanut Juliuksen kanssa vanhan Valeriuksen ruumiille viimeisen kunnioituksen ja kuivannut Valerian ensimmäiset kyyneleet, kun hän jo masentumattomalla tarmolla ryhtyi luomaan laivastoa tyhjästä.
Tuttavallisessa keskustelussa, nauttien nuorekkaan ystävyyden kaikkia riemuja, nähtiin siellä näihin aikoihin melkein joka päivä kahden herttaisen nuorukaisen, joista toisella oli ruskeat, toisella kullankeltaiset kiharat, Dioskurien, Juliuksen ja Totilan, retkeilevän ihanilla, Polisippoon vievillä jyrkänteillä tai kaupungin kaakkoispuolella olevilla rannikkoylänteillä.
"Oi, miksi ei tuo Licinius ole Manilian poika", sanoi Cethegus katsellen nuorukaisen jälkeen. "Sydämen hulluus! Sinä olet sitkeä. Licinius, sinä tulet perillisekseni Juliuksen jälkeen. Oi, jospa olisit poikani Julius." Prefektin Roomaan lähtö myöhästyi useita päiviä. Narses, jonka luona hän usein oli päivällisellä, ei häntä pidättänyt.
Hän nousi ratsunsa selkään. "Minne", kysyi Syphax. "Takaisinko Taginaehen?" "Ei! Tuonne metsikköön! Hän on siellä piilossa, sillä Julius tuli sieltä." Tämän välikohtauksen aikana kuningas oli hiukan tointunut ja voimistunut. Hän lähti Juliuksen hevosella ratsastaen Adalgotin, Aligernin ja muutamien ratsumiesten seuraamana metsästä, jonka itäreunaa pitkin tie kulki kappelikukkulalle.
"Juliuksen riisti minulta gootti Prokopiuksen otti Belisarius. "Kukahan ottaa minulta Cetheguksen, vanhimman, viimeisen ystäväni? "Ei kukaan. "Ei Narses eikä kohtalokaan. "Pois tieltäni, Prokopius. "Sinä katoat elämäni polulta. "Sinä olet kuollut. "Sinulle pitämäni hautapuhe oli melkein liikuttava, ainakin liian pitkä. "Mitä vainajalla on vielä kertomista."
Mutta kun ovi hänen jälkeensä oli sulkeutunut, otti jäinen prefekti eräästä kotelosta kuparista pakotetun korkokuvan, jota hän katseli kauan. Sitten hän aikoi suudella sitä. Mutta äkkiä pilkallinen piirre taas ilmestyi suun ympärille. "Häpeä Caesaria, Cethegus", sanoi hän ja pani kuvan takaisin koteloon. Kuva oli naisenpää, joka oli hyvin Juliuksen näköinen. Sillä välin oli tullut pimeä.
Hän istui Valerian ja Juliuksen kanssa illallispöydässä ja keskusteli rauhan säilyttämisen toiveista, joita nuori sankari taisteluinnoissaan oli pitänyt turhina. Roomalaisesta oli vaikeata ajatellakaan, että "kreikkalaiset" tulisivat asestettuina hänen kalliiseen synnyinmaahansa. "Minäkin toivon rauhaa", sanoi Valeria miettiväisenä, "vaikkakin " "Mitä tarkoitat?" kysyi Valerius.
Kun aurinko nousee, kalpenee kuu. "Tiedätkö sinä sitäpaitsi, että ystäväsi Kastor on hyvin vaarallinen roomalaisvihollinen? "Olen kerran tuntenut erään Juliuksen, joka vannoi: Rooma ennen kaikkea. Vale!" Cethegus kääri papyrus-lehdet kokoon, sitoi ne punaisiksi värjätyillä niininauhoilla ja peitti nauhojen päät vahalla, johon hän painoi kauniilla Jupiter-päällä varustetun ametistisormuksensa.