United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yrjö Vendale katseli ympärillensä ikäänkuin etsiäkseen jotaan merkkiä hänen läsnäolostansa. "Onko hän oleskellut Lontoossa?" "Hän oleskelee Lontoossa." "Milloin ja missä saisin kunnian itse tervehtiä häntä?" Poistaen tuon sumun kasvoiltansa, ja, niinkuin ennenkin, likistäen vieraansa kyynäspäitä, sanoi herra Obenreizer haluttomasti: "Seuratkaa minua porrasta ylös!"
"Suokaa anteeksi", sanoi viininkauppias. "Teidän täytyy kärsiä vikojani. Tämä hirvittävä havainto on minulle vielä jotaan käsittämätöntä. Me rakastimme toisiaan niin sydämmestä minä tunsin olevani niin onnellinen ollessani hänen poikansa. Hän kuoli minun sylissäni, rouva Goldstraw, kuoli siunaten minua niin kuin yksin äiti saattaa siunata lapsensa. Ja nyt monen vuoden kuluttua saan kuulla että hän ei ollutkaan äitini! voi! voi! En tiedä enään mitä puhun!" sanoi hän ja se malttavuus, jonka vaikutuksen alla hetken oli puhunut, liekutti ja sammui "Se ei ollut tästä hirvittävästä surusta, josta oli aikomukseni puhua, vaan jotaan muuta. Niin, oikeen! Te hämmästytitte, loukkasitte minua vasta, kun sanoitte tahtovanne salata asiaa minulta, jos olisi ollut mahdollista.
Se oli väestä tyhjä, toisessa päässään suljettu kuja, joka vei Löytölastenhuoneen pimeähän puutarhaan. "Heittäkää! heittäkää! minun käy mieleksi ikäänkuin aikoisin tehdä jotaan hyvää. Antakaa! minä vielä katson teidän kauniita silmiä. Laskekaa molemmat kätenne minun käsiini ja luvatkaa sitten, ettette kysy enempää kuin ne kaksi sanaa." "Sen lupaan."
"Minun mielestäni jalostamme kauppaa yhtä hyvin me talonpojat." "Noh! noh! miss Marguerite" sanoi Obenreizer. "Muistakaa että puhutte ylpeässä Englannissa." "Minä puhun ylpeällä totuudella" vastasi hän ja asettui jälleen levollisesti työhönsä "enkä ole Englantilainen, vaan Sveitsiläisen talonpojan tyttö." Lauseessaan oli jotaan, asiata päättävää, jota vastaan Vendale ei tahtonut väittää.
Vendalella oli viekkaat ja terävät silmät, ja tuon tuossakin tarkastellen rouva Dorea huomasi hän jotaan tuon leveän selän takana, jota mainittu rouva tarjosi vieraalle nähtäväksi. Hansikkain puhdistamisessa oli, näet, eräs suuri pantomimillinen ilmeys.
Mutta kun yhtenä päivänä hänkin huomasi "laulun sieveyttä" eräässä sveitsiläisessä laulussa, niin myönsi hän nyt molemmille alakyypärillensä heikon toivon löytyvän että muka heistäkin aikoja myöten voisi jotaan tulla.
Ne eivät olleet jonkun vissin erityisen personan omia siitä olen vakaa, ehkä en muista asian oikeata laitaa vaan jotaan yleistä, mutta sen kuva oli suloinen ja hyvämielinen." Hymyillen vastasi nainen: "Oli miten olikin niin ilahuttaa se minua kuulla."
Ajoista menneistä hän kertoili jos jotaan: Isänsä lähtöä hän muisti Kustaan sotaan, Niskassa kankipalmikko ja miekka vyöllä, Kun sotaan yhtyä ol' tullut käsky yöllä. Kuin eilispäiv' ol' Suomen sota muistossansa. Kun kurja neljäs Kustaa pantiin viraltaan, Hän oli Tukholmassa sisartensa kanssa Ja tunsi Adlercreutz'in, maansa kostajan.
"En koskaan, sire. En ole sen enemmin nähnyt enkä kuullut puhuttavankaan hänestä." "Eikö hän mitään maininnut ottaessaan lasta mukaansa? Tutkikaa muistoanne. Varmaan hän jotaan sanoi." "Ainoastaan yhden seikan muistelen. Sinä vuonna vallitsi erinomaisen kova kivuloisuus, ja monta lasta makasi taudissa.
"Mitäs on tapahtunut, Wilding? kysyi hän hätäisellä äänellä, mutta vaikeni samassa katsoen ympärillensä etsiäksensä jotaan näkyvää syytä hänen kauhistuneesen mielialaansa. "Hyvä Yrjö Vendale" vastasi viininkauppias surullisella katsannolla, ojentaen kättänsä enemmin niinkuin apua tarvitseva kuin joka tervetulemisiansa sanoo "hyvä Yrjö Vendale, asia on se, etten minä koskaan enää pääse minuksi.