United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pahasti hän parahti, loiskasi ylös mättäältänsä ja huusi melkein itkevällä äänellä: »auta, Jumala, ihmislasta!» Kauan tuijotteli hän ympärillensä, kohta muistamatta missä hän oli. Mutta viimein asettuivat hänen aatoksensa entisille tiloillensa taas, varsinkin kun hän havaitsi vieressään kapineet: väärän katajan, pahkamollon ja tuulenpesän, röyheän kuin Turkin keisarin hattu.
Kun sitten näki siinä minut, sanoi hän melkein itkevällä äänellä: Ei, vaan mihinkähän se mies nyt hupeni ... siltähän pää paleltuu, kun tässä on sen lakki ... eikä sitä löydy mistään... Antakaa minulle tuo lakki, minä koetan toimittaa sen hänelle, sanoin minä ja otin lakin hänen kädestään.
Mutta viimein rientää hän porstuvaan takaisin, aukaisee tuvan narisevan oven ja lausuu huohoittavalla, melkein itkevällä äänellä: »jos kanttoori olis niin hyvä ja tulis pikkuisen tänne nurkan taakse, ja sinä myös, Aapo; tule, armas veljeni!» He täyttivät hänen pyyntönsä, ja pian seisoivat he kolmesin Jukolan seinän juurella, tuumiskellen asiaa, jonka Juhani oli heille ilmoittanut.
Ja toiseksi et sinä tulisi onnelliseksi työmiehen vaimona, sillä sinä et jaksaisi niin raskaasti raataa kuin sen täytyy, jolla on jo yksi lapsi ennestään ja kymmenen tulossa eikä miehellä ole sataa markkaa palkkaa kuussa. Voitte olla täysin tyytyväinen, että liittonne purkautui. En tiedä. Olet kai oikeassa. Noh, se on selvä. Sinä olit äsken plenskassa ja siksi noin itkevällä tuulella.
Hänen hevosensa seisattui, ja mies, haukkuen itkevällä ja häjyllä äänellä, nyki armottomasti ohjaksista hevosen sivulle kääntynyttä päätä. Minä rupesin tarkastelemaan tuota onnetonta konia, jolta kylkiluut melkein pyrkivät näkyviin ja jonka hiestä märjät kyljet vapisivat ja kohoilivat epätasaisesti, niinkuin sepän palkeet.
Hirmuinen kadotus, ikuiset kärsimykset odottavat meitä, puhui hän vapisevalla, itkevällä äänellä. Veljet, kuinka on meidän pelastuminen tästä hirveästä tulipalosta, jonka liekit jo leimuavat talon ympärillä ja kaikki ovet ovat suljetut! Hän oli hetken ääneti, ja oikeat kyyneleet vuotivat hänen poskiansa myöten.
Arvaahan sen, että ne heikontuvat kun saavat linnassa istua, mutta eikös vaan panna menemään tämmöisessä jumalattomassa kuumuudessa, nuhteli kauppapalvelija jotakuta kääntyen lähestyvän Nehljudofin puoleen. Kyllä se nyt siihen kuolee, puhui itkevällä äänellä vaimoihminen, varjostin kädessä. Paita täytyy aukaista, sanoi postinkuljettaja.
Nyt jalat kurjan koukistuivat aivan, hän äänell' itkevällä, huokaellen noin virkkoi: »Mitä pyydät siis sa multa? Jos tietää tahdot niin, ken olen, että tuon rannan raisun astunut oot alas, sa tiedä, kannoin paavin viittaa kerran. Orsini olin, poika karhun, ahnas niin vuoksi heimoni, siell' että kultaa kokosin, täällä itse jouduin säkkiin.
Minun mielestäni siinä sitä oli kostoa kyllin, kuin hän oli niin perin pohjin pehmittänyt ruumiini, joka hohti sade-kaaren kaikilla värillä. Mutt'ei sitä siinä vielä ollut tarpeeksi. Sydän yönä tuli toinen piika ja puhui seuraavalla tavalla, joka saattoi minun jotenkin hämmäistymään ja alakuloiseksi. "Thore parka," sanoi hän itkevällä äänellä.
"Kuulkaa, patroni kuulkaa!" huusi poika itkevällä äänellä. "Kuulla sinua!... No, pian! mitä on sinulla sanomista?" "Minä luulin tekeväni niin hyvästi" vastasi puoti-poika suruisella äänellä.