United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hm viisas olen minä aina ollut kaikissa ajattelin minä avutonta vanhuutta ja minä kokosin minä säästin minä hu! hu! nyt olen minä kuitenkin avuton he tahtovat vaan periä minut, minä elän niille vaivaksi mutta minä olen elävä elävä". Tuon vanhuksen laajat kasvot vääntyivät nauruksi keskellä kiukkua ja epätoivoa minä olen elävä elävä harmiksi.
Hänen tähtensä voisin kestää kaikki, vaikka olisikin hän sellaisessa tilassa kuin tuo onneton jalkojeni juurella. Kauhistuttava ajatus välähti aivoihini: mitä jos tuo olisi Fredrik? Kokosin kaiken rohkeuteni ja tarkastin vielä kerran tuota hirveästi haavoitettua: Ei, se ei ollut hän. Pitkä tunti loppui vihdoinkin.
Kilvan korottivat he minulle palkkaa, niin että se meni jo ennen kuulumattomiin. Niin olin palveluksissa yhtämittaa kymmenen vuotta. Säästävä kun olin, kokosin noista palkoistani melkoiset säästöt. Kaikki ihmiset kunnioittivat minua, niinkuin arvon miestä ainakin.
Minusta näytti että istujat pöydän ympärillä liikahtivat ja nousivat; mutta samassa musteni silmissäni ja minä kaaduin tainnoksiin. Jälleen tointuessani parin kolmen minuutin perästä, näin herra Huntingdonin polvillaan vieressäni päätäni kannattamassa, ja pääsihteerimme pitävän lasillisen viiniä suuni edessä. Minä kokosin ajatukseni mitä kiireimmin ja nousin horjuen seisoalle.
Olin jo oppinut kävelemään; kuljin ympäri tuvassa ja varsinkin rikkosopella oli hauska leikkiä. Siellä oli lastuja, kaarnanpalasia ja tuohensirpaleita. Kukin niistä oli erinäköinen ja erilainen; muutamat olivat kovia, muutamat pehmeitä, toiset pitkiä, toiset lyhyviä. Kun veljeni vuoleskeli, istuin lattialla ja kokosin lastuja sylini täyteen. Ne olivat niin kauniita ja puhtaita.
Nyt jalat kurjan koukistuivat aivan, hän äänell' itkevällä, huokaellen noin virkkoi: »Mitä pyydät siis sa multa? Jos tietää tahdot niin, ken olen, että tuon rannan raisun astunut oot alas, sa tiedä, kannoin paavin viittaa kerran. Orsini olin, poika karhun, ahnas niin vuoksi heimoni, siell' että kultaa kokosin, täällä itse jouduin säkkiin.
Minä kokosin ne yhteen, ja sittenkun minä, paljon vaivaa nähtyäni, onnistuin jotensakin sovittaa rypistyneet palaset, luin minä: "Tyttölapsi Sigrid, syntynyt 1 päivä Toukokuuta 18 , tuntemattomilta vanhemmilta, sisäänostettu lastenkotiin 20 p:nä Kesäkuuta N:o 112:la". Tietämättä minkä tähden, pistin paperin palaset liivini taskuun. Kahdeksan vuotta sen jälkeen oleskelin pohjois Uplandissa.
Minä ponnistelin woimiani, kokosin ajatuksiani, ilmoittaakseni rakkauttani, mutta eipä se ollut mikään helppo asia. Sydämeni sykki niin kowasti, että helposti sen jyskeen kuulin. Niin tawoin tulimme meidän portille. Siitä piti Agnetan palata takaisin, ja nyt särki minun sisällinen tuskani sulkunsa. Käännyin siis portilla kaunista saattajaani päin ja kuiskasin hänelle wapisewalla äänellä: 'Agneta!
Huimaa nuoruuttani ajattelemalla minä kokosin viisautta. Minä olen nähnyt niin paljon, että olen tauonnut kummastelemasta. Vaikka epäilisimme kuinka paljon tahansa, löytyy sentään jotakin salamyhkäistä, jota ei järkemme saata käsittää. Vaan emmepä kuitenkaan ole siitä kaukana. Minusta tuntuu välisti kuin yksi askel, yksi ainoa askel voisi tuottaa meille valoa. Tuossa sairaamme tulee.
Nyt olemme perillä, tämä on Horonevos, kuulin tohtorin sanovan, jonka jälkeen hän käski ajajan pysähdyttää. Minne me joudumme tämän nuoren rouvan kanssa sanoi rouva Simon. Hän tulee olemaan meille enempi vastukseksi kuin avuksi. Kokosin kaikki voimani. Ei, ei, sanoin minä. Minä voin nyt paremmin. Tahdon auttaa teitä niin hyvin kuin voin. Olimme nyt erään autioksi jätetyn linnan portin edustalla.