United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Odysseian XI laulussa, ns. Kattila jalkoineen: "kolmijalka". Lykāonin sotavankeudesta, myömisestä ja lunastamisesta kerrottiin Iliaan XXI laulussa, 34-44. Nyt esillä olevissa säkeissä sanotaan Eunēoksen ostaneen hänet Patroklokselta; lienee siis oletettava, että Akhilléus oli lahjoittanut sotavankinsa ystävilleen.
Se kertomus, minkä Foiniks esittää Akhilleukselle varoitukseksi, on perusaiheeltaan hyvinkin sen tapahtumasarjan kaltainen, joka on Iliaan koossapitävänä kehyksenä.
"Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Kartaagiakin hautaan vei. Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo mainen, Kun kansansa vaan henk' on Roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan." P. Cajander. Ferencz Renyi.
Mutta jos olisi perää siinä, että Peisistratos vetosi puheena olevaan Iliaan säkeeseen, niin täytyisi kai olettaa, että se silloin jo oli runoelmassa luettavana. Joka tapauksessa näyttää siltä, kuin melkein koko Ateenaa koskeva kappale olisi sovitettu tekstiin aikana, jolloin Ateena jo oli melkoista mahtavampi, kuin minä se Homēroksen runoelmissa muuten esiintyy, ja jolloin mm.
Amatsoonit: tarujen sotaisa naiskansa, jonka Vähän-Aasian eri osiin vieläpä Kreikkaan tekemistä sotaretkistä oli paljon kertomuksia; niinpä heidän kerrotaan tässä hyökänneen Frygiaan; Iliaan VI laulussa mainitaan heidän taistelunsa lykialaisia vastaan; Iliaan loppuun liittyneessä "kyklisessä" Aithiopís-runoelmassa kerrottiin, miten he Priamoksen liittolaisina ryhtyivät taisteluun kreikkalaisia vastaan Troian edustalla.
Se mitä Iliaassa mainitaan, eroaa melkoisesti siitä tarun muodosta, joka suurten attikalaisten tragediankirjoittajain kehittämänä on tullut yleisesti tunnetuksi. Iliaan runoilija ei näy tietäneen mitään niistä kohtaloista, joihin Oidipuksen elämä tavallisen tarinan mukaan päättyi: hänen silmiensä puhkaisemisesta, hänen maanpaostaan ja hänen Attikassa tapahtuneesta kuolemastaan.
Viel' ei koittanut koi: nim. seuraavana päivänä. Edellisenä aamuna oli vainajat koottu ja laskettu roviolle; palamisen ajatellaan kestäneen koko päivän ja yöhön asti; vasta seuraavan aamun koittaessa luodaan hautakumpu. Il. Poseidōnin ja Apollōnin Lāomedōnille rakentama muuri: ks. Il. Iliaan XII laulun alussa kerrotaan tarkemmin, miten sen hävittäminen sodan päätyttyä oli tapahtuva.
Tätä sotkuista taruvyyhteä ei ole helppo selvittää. Mahdollista on, että jo esillä oleva Iliaan paikka on syntynyt useiden eri tarujen sekoituksesta. Huom., että Heraklesta, joka säkeessä 396 mainitaan Zeuksen pojaksi, säkeessä 392 sanotaan Amfitryōnin aaluvaksi; tarun mukaan Amfitryonin puoliso Alkmē'nē synnytti hänet Zeukselle. Paiē'ōn: Homēroksen runoelmissa jumalien lääkäri.
Eileinen kamppaelu: ne taistelut, jotka on kuvattu Iliaan lauluissa XI-XVIII, ks. XIX 141, Sel. Etutankoja: tällä tarkoitetaan sotarattaiden kaidepuita. Il. VII 468, 469, Sel. Lykāonin myömisestä kerrotaan myös Iliaan XXIII laulussa, 745-747, vrt. Sel. Lykā´ōn tässä vetoaa siihen, että Akhilléus, suomalla hänelle leipää lietensä ääressä, oli muka myöntänyt hänelle turvanhakijan pyhät oikeudet.
Säettä 543 ei ole Iliaan käsikirjoituksissa ollenkaan, vaan se on sovitettu painettuun tekstiin sitaattien nojalla; se tavataan ensi kerta Aristoteleen Retoriikassa, siteerattuna 542:sen säkeen yhteydessä. Il. Nestōr oli, kuten edellä nähtiin, poistunut taistotantereelta ennen Eurypyloksen haavoittumista, eikä hänellä saattanut olla siitä mitään tietoa.