United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on näet mitä toivottomin moittija periaatteellinen moittija. Hänellä on pettämätön mittakaava kaikelle maailmassa, ajatustensa järjestämisestä aina hurstin levittämiseen tai pyyhkeen päärmämiseen ja kieltämättömänä velvollisuutenaan hän pitää saattaa kaikki talossaan sen mittakaavansa mukaiseksi.
Mikä kätkyen sisässä? Hursti kätkyen sisässä. Mikä hurstin hulpilossa? Veikko hurstin hulpilossa. Mikä veikon olkapäällä? Kirves veikon olkapäällä. Mikä kirvehen kasassa? Lastu kirvehen kasassa. Minne lastu singahtavi, Sinne kirkko tehtänehe, Sinisillä siltasilla, Punaisilla portahilla. Kenpä kirkkosen tekevi? Vieras kirkkosen tekevi. Kenpä kirkon kirjottavi? Vieras kirkon kirjottavi.
Nyt kun pakoon vielä pääsen, Pelastan itseni, ja päätän ottaa Halvimman, katalimman muodon, millä Ikänä kurjuus, ihmisyyden pilkaks, Elukkaa matkii. Likaan tuhrin kasvot, Lanteille hurstin kierrän, vanukkeille Sykerrän hiukseni, ja alastonna Näin pilvien ja myrskyn vainot kohtaan.
Taistelu oli nähtävästi ollut tuima, sillä pahoin revittyinä olivat niin koirat kuin pedotkin, ja ruskeaksi oli veri painanut ahon valkoisen hurstin. Armoton oli taistelu ollut, sillä Kiiski oli vielä kuollessaankin tarttunut vihollisensa takajalkaan ja yhä vieläkin piti sitä suussaan. Mutta missä lapsi, missä lapsi? Neuvottomina, säikähdyksissään seisoivat miehet hetken aikaa.
»Tuopi tyhjeä valetta, Korjan täyden luottehia!» Turhaan koettaa vielä äiti varoittaa, osoitellen sepän emännän muka vaivaloista elämää: »Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, Vaahti-otsalle varaksi, Sepon hurstin huuhtojaksi, Sepon pään pesettimeksi!»
Heitit suurille suruille, Apioille mielaloille; Turvani on turpehessa, Armo kirkon aian alla, Toivo Tuonelan tuvissa. Parempi kuolla kun kitua. Syäntäni tuimelevi, Päätäni kivistelevi; Eikä tuima tuimemmasti, Kipiämmästi kivistä, Jotta huomena minua Hurstin huiskuteltaisi, Käsin käännyteltäisi. Sitte toisena pyhänä Kuus' ois tuomassa tupahan, Viisi viemässä viluhun, Sata tielle saattamassa.
Kas hottiset ja pikku kultasääsket Tuoss' aivan edessäni huorii. Kasva, Paritus! Glosteria huorilaps Enemmän lempii kuin mua tyttäreni, Vihityn hurstin alla siitetyt. Hei, irstaus, työhön! Sotureit' on tarvis! Kas tuossa tuota hempukkaa! Näöstä luulis helman lumikylmäks: Pyhyyttä teeskelee hän, päätään puistain, Hekuman nimen kun vaan kuulee.
Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon pään pesettimeksi!"