United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin häväistynä, vaietkohon ijäks! Jos rumpu kentäll' imartaa ja torvi, Niin sula mainitus ja valhe nielköön Hovit ja kaupungit! Jos teräs nuortuu Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu On paras sotisopa! Vait, ma sanon! Siks ett'en nenästäni verta pessyt Tai kurjan raukan voitin, jonka teistä On, huutoon joutumatta, moni tehnyt.
Saattaahan sitä Suomessakin asua, mutta sehän se vasta kaupunki on Pietari! Siellähän ne vasta kadut on ja suuret talot ja hovit, siellähän vasta rahaa on ja siellähän on kaikki tavara »huotavampaa» kuin Suomessa. He puhuvat siitä sillä innolla, jolla puhutaan omasta, ja laskevat tulonsa ja menonsa ruplissa ja kopekoissa.
He ovat ennen olleet hyvin rikkaita; mutta Inkerin pienenä ollessa on kuningas ottanut heiltä hovit ja maat, että ei jäänyt kuin yksi pieni talo. Siinä he sitten ovat asuneet, kunnes Inkerin isä on kuollut. Inkeri on silloin ollut viisitoistavuotias.
3:S SENTTUURIO: Se on rikkaampi kuin kymmenen Krassusta yhteensä, Helmiä, timantteja, diadeemia miljoonain arvosta. 1:NEN SENTTUURIO: On kuulenma ollut kuningattarena Chalcisissa ja Cilisiassa. Kaikki itämaiset hovit hän tuntee ja kauneudellansa hallitsee. 3:S SENTTUURIO: Mutta kovin häntä painaa valtansa menetys. 4:S SENTTUURIO: Varmaan hän sitä surren vaeltelee kuutamossa.
Parantumaton poika vaan nauroi entisen isäntänsä silmien edessä ja meni matkoihinsa sanoen: "Hovit ja talonpojat tarvitsevat kyllä työmiehiä, vaate ja ruoko aina annetaan!" Hän löysikin muutaman tunnin matkan päässä olevassa Enkendorfissa palveluksen erään talonpojan luona, joka oli tunnettu ystävälliseksi ja hyväntahtoiseksi isännäksi ja antoi kalliin palkan alammaisillensa.
Sitten hän läheni muutamia vanhempia miehiä, joiden kanssa alotti puhetta. "Kukahan tuo lienee, joka hänellä on mukanaan?" kysyi sivulla olevassa parvessa eräs nuorukainen. "Etkö sinä sitä tunne?" vastasi toinen. Sehän on hänen vävynsä, tuo rikas Heikkinen, järven toiselta puolen, sieltä, jossa talollisten tilat ovat kuin hyvät hovit.
Tiet, kylät, torit, kaupungit, Loistöllit, hovit kaunihit Ja kaikki, jotka niissä Turvaavat Luojan apuhun, Ne kansas on, ne ovat sun. Ken on niin rikas, kellä maa Niin ihana on puolustaa Ja armastaa kuin sulia? Sen rakas Luoja sulle soi Ja rakastettavakses loi. Laps Suomen, kasva siinä vaan Kuin nuori koivu puistossaan, Ja sille henkes uhraa; Pyhitä työs ja sydämmes Sun maalles, maalle isies!
Eikö se samainen herra hovijunkkari, joka kirkossa keppiä heristi, eikö hän, sanon minä, juuri äskettäin ole teidän palkkojanne alentanut? Ja vertailkaa itseänne heihin. Heillä on hovit, heillä on pappilat, heillä on suuret, lämpimät, valoisat huoneet, heillä on ajohevoset, vaunut, heillä on herkut pöydillänsä, heillä on viinit kellareissansa.