United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivä nousi, kullaten kukkulat ja harjut Tyyneveden luonnonihanassa pitäjässä. Oli yksi noita kauniita heinäkuun aamuja, jolloin oikea maamies ei malta tuvassa torkuskella. Hän kiiruhtaa tiluksilleen, katselee kasvujen kukoistusta ilomielin ja kiitoksella kaiken hyvän antajalle ja lähtee työhönsä, kiihotettuna uuteen ahkeruuteen. Hovilan talossa kuitenkaan ei olla vielä liikkeellä.
Samassa muuan Hovilan renki sieppasi Sormuisen seljälleen. "
Miehet alkoivat liikkua eteenpäin, läheten Hovilan ulkohuoneita. Etupäässä astuivat Sipo Nevalainen ja noita, joka ikäänkuin hänen suojelushenkenään kulki sivulla. Nevalaisen toisella sivulla astui Yrjö Sormuinen, vakaisena, kalpeana. Hovilassa näkyivät kaikki vaipuneen uneen, ja talonpojat pääsivät aivan esteettömästi portille saakka.
"No eikös hän aijo sovintoa sinunkin kanssasi". "En minä hänelle enkä muillekaan ihmisille vihaa kanna. Mutta luuletko tosiaan että tuo ylpeä ". Samassa aukeni ovi ja Olli Hovila astui sisään. Hovilan ja Hannulan isännät istuivat ja tupakoivat Hannulan isossa pirtissä. Hovilainen oli hyvillä mielin lähtenyt kotoansa, vaan harmistui jo Hannulan pihaan astuessaan, kun näki siellä rovastin kiesit.
Kuka on aina yllyttänyt ylellisyyteen. Kuka " "Kuka on kaiken maailman markkinoilla kuleksinut, kuka on rahojaan pelissä hukannut, kuka on antanut herrain peijata itseänsä, kuka on " "Suori tiehesi täältä!" ärjäsi isäntä, samassa aukeni ovi ja sisälle astuivat jo mainittu maisteri ynnä Hovilan poika Antti.
Hovilan Olli hymyili, hieroi käsiään ja heitti salaviisaita silmäyksiä vieraisiinsa. "Jaa", jatkoi pastori, "Taavi Hannula meni kaupunkiin; kentiesi hän siellä jo sormukset teettää". "Ei vielä, ei vielä sentään", vastasi nyt Hovilainen hiljaa, vilaisten saliin ja naurellen. "Eihän tässä tiedä, mutta saattaa se siksi kääntyä. Nähdäänhän!"
Kun kuormat olivat vietävinä muutaman virran poikki lotjalla, olivat meikäläiset kuin haukat Hovilan renkien niskassa; kuormat siepattiin, ja nyt ne ovat taas täällä." "Hyvä työ!" kiitti rovasti. "Nepä uljaita miehiä!" "Ja nyt", jatkoi Yrjö, "nyt odottavat meikäläiset majuria tulevaksi, niinkuin huhu on kertonut.
Kun tulimme Hovilan torpan kohdalle, huomasimme torpan pihassa kasvavan marjakuusen olevan punaisenansa mitä kauniimpia marjoja. "Noillahan kelpaisi koristaa uusia huoneitamme", sanoi Hermannin sisar. Mutta nyt oli vaan kysymys, kuka niitä uskaltaisi mennä ottamaan. "Ahdistetaan ampiainen ulos pesästänsä", virkkoi Aatu, "ja sillä välin menee yksi meistä kuusen kimppuun."
Käske vaan lääkäreitä tänne kuulemaan. Näiden tultua avasi sairas paperikääreen ja luki. Minä allekirjoittaja annan Kaarlo Ojalalle Suomenmaasta, T:n läänissä, P:n pitäjässä, omistamani Hovilan kartanon, kaikkine siihen kuuluvine tavaroineen, jonka täten vakuutan vapaehtoisesti ja täydellä ymmärryksellä ollessani. Turkinmaalla, sairashuoneessa, tammikuun 24 p. 1878. Hovilan kartanon omistaja.
Anna oli kuullut pääkaupungissa olevan useita rouvasväen-yhtiöitä hyväntekeväisyyden tarkoituksessa; niiden kautta hän pian voisi saada paikan, pääkaupunkiin siis oli mentävä. Mutta osaisiko hän siellä minnekään, löytäisikö hän noita rouvasväkiä? Kyllä ihmiset neuvovat, eihän ne muualla ole semmoisia kuin Hovilan väki.