United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkia näitä täytyi nyt Hikliinin kuunnella, tohtimatta suuttuakaan, kuten monasti muulloin. Niin. Sikaarit täytyi nyt Hikliinin joka pojalle antaa, eihän siinä muukaan auttanut, kun pelkäsi muuten Tuomaan käräjiin vievän, sillä ei hän ollenkaan epäillyt tuon vasta saadun manuun totuutta. Katketakseen nauroivat pojat Hikliinin pois mentyä ja polttelivat hyvillä mielin noita sovinto-sikaareitaan.
Kumpulan Eero, joka todellakin oli lautamies, ymmärsi hyvin poikain vehkeet ja alkoi kävellä Hikliinin tykö, joka kokonaan hämmästyksissään seisoi vähän taampana poikajoukosta. "Tämä Tuomas Pikkarinen vaatii teitä lailliseen edesvastaukseen varkaaksi soimuusta ja muusta kunnian loukkauksesta.
"Ei kai se nyt niin paha ollut, ettei sitä saata sovinnoittakin sopia ... ja minä kun tuota olen niin köyhä", vaikeroitsi Hikliini. "Rimalastakin olette vielä kaksi sataa saamassa mökin hinnasta, jonka toissa kevännä möitte", muistutti Tuomas, vastapainoksi Hikliinin köyhyydelle.
"Niin on hieno meininki", vastasi Paakka ja pyörähti ylpeästi kantapäillään. Sitten meni hän sisälle, vaan palasi vähän päästä takaisin Hikliinin kanssa. He hyppäsivät molemmin rekeen ja alkoivat ajaa Ketolaa kohti. "Onnea matkalle!" huusivat pojat heidän jälkeensä. "Kiitoksia", vastasi Paakka, vaan Hikliini ei puhunut mitään, ja niin he menivät. Pojatkin lähtivät kortteeriinsa.
"Mieluummin soisin, että se velka olisi jollekin toiselle, sillä eipä tiedä mitä sen mielessä pyörii. Olisi käytävä sen Hikliinin tykönä." "Olenhan minäkin sitä ajatellut. Pitäisikö hänessä lähteä huomenna käymään."
Iltapäivällä lähti Erkki ja Tuomas kylään Hentilän mökille ja siellä he varmemmasti saivat kuulla Hikliinin naimapuuhista. Aivan Paakan omasta suusta he kuulivat, että Hikliini on puhemiehekseen Pakkaa hakenut ja nuo kuulumiset eivät Erkille mitään iloisia olleet, vaikka ei hän siitä muille mitään puhunut. "No kaikkia!
Pojat eivät olleet tuosta millänsäkään, nauroivathan vain ja katsoivat akkunasta Hikliinin jälkeen. Niin kauvan kuin hän näkyvissä oli pui hän nyrkkiä ja katseli uhkaavasti jälkeensä, pojat vain nauroivat ja tuumailivat että: "leppyyköhän tuo koskaan." Talvi oli kulunut, kevät tullut.
Siksipä lähdimmekin tänne Hikliinin kanssa, että jos tuota sopisi, niin tehtäisiin tässä naimiskaupat. Mitä sanotte emäntä siihen?" Kappaleesen aikaan ei emäntä vastannut mitään ja selvästi näkyi, että kova sisällinen taistelu liikkui hänen sisällisessä ihmisessään.
Mitä hän enää vaimolla tekee, hautaan menevä ukon kolla", ihmetteli silloin Tuomas. "En tiedä mutta todet sillä puuhat on, eikähän tuo eilisen teeren lapsia ole enään Ketolan emäntäkään" sanoi Paakka. "Eipä kyllä, mutta luulempa tietäväni todelliset syyt Hikliinin mietteille", sanoi Tuomas. "Minkälaiset? Annapas kuulla."